"Päivä, jota en koskaan unohda"

"Meni viikkoja, meni kuukausia, osasin jälleen iloita, sain takaisin innon ja ajattelin, että nyt hitto soikoon minusta tulee jälleen se pelaaja joka olin aiemmin. Lukuisten fysiokäyntien, hirmuisen treenimäärän ja kuukausikontrollien jälkeen pelasin ensimmäisen harjoituspelini. Oli kulunut 10 kuukautta."

Teksti on lainaus erään pahasta loukkaantumisesta kärsineen urheilijan kirjoituksesta. Jotkut saattavat luulla, että tarina olisi sulkapalloilijan kertomaa. Vaan sepä ei ole. Tekstin on kirjoittanut Anna Lindholm, 23-vuotias käsipalloilija ja lasteni serkku.

Kesällä 2011 Anna oli treenannut kovempaa kuin koskaan aikaisemmin. Kaikki näytti hyvältä, kunnes syyskuussa käsipallokauden ensimmäisessä pelissä tapahtui jotakin. Oli pelattu vartti, kun pelitilanteessa Annan polvi hajosi.

Anna

Tuolloin 19-vuotias Anna oli pelannut käsipalloa 14 vuotta. Pari vuotta vanhempi sisko Sofia oli aina pelannut samassa joukkueessa lukuunottamatta Sofian kautta Ruotsissa. Annalla oli nyt edessään polvileikkaus ja sen kivulias jälkitila sekä paljon aikaa, tyhjää aikaa. Tietoisuus siitä, että joukkuekaverit treenaavat ja menevät eteenpäin, kun itse joutuu ensin olemaan liikkumatta ja sitten tekemään "mummutreenejä" ja vesijuoksemaan, tuntui ylivoimaiselta kestää.

Ja siitä huolimatta, kertoo Anna kirjoituksessaan, jälkikäteen päällimmäisenä on mahtava tunne siitä että on pystynyt kuntouttamaan itsensä jälleen pelikuntoon. Anna pohtii kulunutta neljää vuotta ja toteaa, että hän on oppinut paljon. Hän iloitsee siitä, että on voinut auttaa muita saman kokeneita. Vaikka aika heti loukkaantumisen jälkeen oli todella vaikeaa, Anna toteaa myös, ettei vaihtaisi päivääkään pois, koska silloin hän ei olisi siellä missä hän nyt on.

Missä Anna sitten nykyisin on? Hän asuu Oslossa ja pelaa käsipalloa Baekkelaget-nimisessä joukkueessa. Ennen Norjaan muuttoa Annan joukkue Dicken voitti kauden 2014/2015 naisten Suomen mestaruuden. Siskosten pelaaminen samassa joukkueessa sai hienon päätöksen. Sofia lopetti uransa käsipallomaalivahtina Suomen mestaruuteen.

Sofia

Loukkaantumiset ikävä kyllä kuuluvat urheiluun. Äärimmäiset suoritukset vaativat veronsa. Loukkaantuminen vaatii aina myös sopeutumista uuteen tilanteeseen. Kaikki eivät pysty enää ollenkaan palaamaan lajinsa pariin. Voisiko sanoa että sitkeimmät ja/tai onnekkaimmat palaavat. Kaikkein onnekkaimmilla on hyvä turvaverkko ympärillään loukkaantumisen sattuessa.

Jos loukkaantuneen urheilijan tunneskaala on laaja, on läheistenkin huoli melkoinen. Viime perjantaina alakuvan mustapukuinen kaksikko pelasi ensimmäistä kertaa yhdeksään kuukauteen yhdessä. Melkoinen määrä kysymysmerkkejä ehti pelin aikana kulkea läpi pääni. Onko nyt oikea hetki palata kisaamaan? Olisiko järkevää vielä odottaa? Kestääkö selkä? Mitä jos...? jne, jne...

Mutta palataanpa tuohon menneeseen yhdeksään kuukauteen hieman myöhemmin.

Anton ja Jesper, sulkapallon SM-kisat 2016, miesten nelinpelin 1. kierros

Haluaisitko sinä jakaa omia kokemuksiasi loukkaantumisen jälkeisistä fiiliksistä tai kuntoutuksesta? Annan tarinan voit lukea ruotsiksi TÄÄLTÄ.

Seniorieliitin pop up -ravintola

Viime viikonloppuna sulkisseuramme ÖIF oli uuden edessä. Uutta ei suinkaan ollut se, että järjestimme turnauksen, vaan se että hallin vanha kahvio oli poissa. Mehän sitten rykäisimme myyjäiset pystyyn, vai pitäisikö tapahtumaa kutsua oikein pop up -ravintolaksi...

Kyseessä oli Vantaan Seniorieliitti 2015 -niminen turnaus. Seniorikisoihin saavat sulkapallossa osallistua yli 35-vuotiaat. Sarjoja on viiden ikävuoden välein. Ikähaarukka kisoissa oli varsin suuri, kuten myös kokemusvuosien määrä. Tässä kisassa vanhimmat pelaajat olivat yli 65-vuotiaita. Jopa vuosikymmenten peli- ja kilpailukokemus näkyi leppoisana tunnelmana tiukoissakin pelitilanteissa. Tosissaan pelataan, mutta vastustajaa kunnioitetaan aina.

Osallistua sai niin moneen luokkaan kuin halusi. Iäkkäämmät saavat pelata nuorempien sarjoissa, mutta ei toisin päin. Ahkerimmat urakoivat jopa kuudessa eri sarjassa. Tarjolla oli kaikki pelimuodot, eli kaksinpeli, nelinpeli ja sekanelinpeli. Sulkapallo on muuten niitä harvoja pallopelejä, jossa miehet ja naiset pelaavat yhdessä virallisissa kilpailuissa.

Kun pelejä on aamusta iltaan, täytyy välillä tankata. Munkit on paistettu samana aamuna ja mokkapaloissa on paksu kuorrute. Sugar power! Pääruoaksi oli tarjolla lasagnea ja salaattia.

Sämpyläainekset olivat lähiruokaa Sipoosta. Suoraan pellolta tuotu salaatti on rapeaa ja makoisaa. Pikkuleipomon sämpylät sulavat suussa.

Pelien välillä ehti seuraamaan yleisurheilun MM-kisoja.

Seuran juniorit tulivat auttamaan. Pisteennäyttäjät helpottavat pelaajien keskittymistä peliinsä.

Kahviovuoroihinkin osallistuttiin innokkaasti. Seuramme kummipelaajat hoitivat mallikkaasti niin kahvinkeiton...

yleisen chillauksen kavereiden kanssa...

kuin kahviotuotteiden myymisenkin hymyssä suin.

Sunnuntaina oli myynnissä uunituoreita pikkusuolaisia, perunavoitaikinapohjalla fetaa, pinaattia ja kesäkurpitsaa tuoreiden kasvisten kera.

Uusi sulkapallolehti on juuri ilmestynyt. Löydät sen TÄÄLTÄ. Jos ei laji ole ennestään tuttu, kannattaa tutustua ja tulla hyvään seuraan pelaamaan. Lisätietoja TÄÄLTÄ. Sulkapallon pelaamisen voi aloittaa minkä ikäisenä tahansa. Alkuun pääsee helposti ja nopeasti, mutta pelaajana voi kehittyä koko loppuikänsä.

Sporttimutsin terveellinen äitienpäiväleivos

Voi mahoton, itsekään en uskonut, että niistä tulisi NÄIN HYVIÄ! Oikeastaan olen sitä mieltä, että juhlapäivän herkkujen ei tarvitse olla mitenkään superterveellisiä. Silloin kun on juhlan aika, juhlitaan kaloreita laskematta. Kun nyt kuitenkin huomenna sattuu olemaan äitienpäivä, nimesin Bad Mama's Kitchenissä syntyneen terveellisen sporttikansan leivonnaisen sen mukaan. Mikä parasta, tämä leivonnainen on hyvä vaihtoehto energiapatukoille.



TERVEELLINEN ÄITIENPÄIVÄLEIVOS 6 kappaletta

Taikina:

3 dl kaurahiutaleita (keliaakikolle puhdaskauraa)
12 kuivattua taatelia
60 g maapähkinävoita (käytin Meridianin smooth-luomua, jossa hieman merisuolaa)
1 tl kanelia
noin 0,5 dl kylmää vettä

Samaan aikaan toisaalla

Viime viikonlopun suurin sulkapallopöhinä tapahtui Vantaan Energia Areenalla. Tietenkin, koska SM-kisat ovat kotimaisen sulkapallon vuoden kohokohta. Tänä vuonna pöhinä muuttui joiltain osin pöllämystykseksi. Valta vaihtui ja yhtäkkiä kaikki ei ollutkaan kuten aina ennen. Olitko sinä paikalla? Kerro ja kuvaile tunnelmia!



Pieni joukko suomalaisia matkusti Myyrmäen sijasta Malmöhön. Alle 13-luokan liittoryhmäpelaajat Joakim&Carla&Jannica mammamafian kera ottivat siivet alleen ja lennähtivät Kööpenhaminaan perjantai-iltana kummasteltuaan Seutulassa ensin Finnairin myötämielisyyttä Bangkokista palaajia kohtaan ja sen jälkeen armottoman hidasta koneen lastaamista. Puolitoista tuntia myöhässä kone starttasi. Se siitä ihanan raukeasta illasta hotellilla. Junayhteys Kastrupista Malmön keskustaan sen sijaan on vertaansa vailla ja vuoroväli tiheä. Onneksi!


Kofeiinia ja hiilareita tankattiin ennen lähtöä.

Turnaus oli osa Sweden Junior Touria. Meidän hallissa Malmö Badmintoncenterissä pelattiin sekä eliittikisa, johon suomalaiset osallistuivat, että alemman tason kansallinen kisa. Ruotsissa on sulkapallon harrastajia merkittävästi enemmän kuin Suomessa ja näin ollen tuossa 20 kentän hallissa mahtui pelaamaan vain alle 13- ja alle 17-vuotiaiden luokka. Samaan aikaan Lundissa pelattiin alle 15-vuotiaiden kisa. Siellä Suomen lippua piti korkealla Vicce, eli Victor Lindahl, Suomen ykköstykki alle 15-vuotiaiden luokassa.

Kisan tuloksista kerrotaan jo Suomen Sulkapalloliiton sivuilla KLIK. Siksi ajattelin kertoa vähän siitäkin, mitä kisamatkojen aikana muuten tapahtuu. Useinkin peliaikataulut ovat tiukkoja ja pelejä on varsinkin junioriluokissa paljon, kun monet pelaavat vielä kaikkia pelimuotoja. Pelien väliaikoina tankataan ja yritetään kerätä voimia seuraavaan peliin. Nämä 12-vuotiaat, joiden kanssa matkalla oltiin, ovat energisiä ja hauskoja matkaseuralaisia, joten hilpeitä tilannekuvia kertyi jälleen kameraan aimo nippu.

Me junaa odotetaan...



Kyllä Toyota Prius Plussaan mahtuu kuski, kuusi matkustajaa ja kolmen sulkapalloilijan laukut sekä mammamafian matkatavarat.



No tytöt, otetaanpas teistä kuva mitalien kunniaksi.


Nyt niitä jo vähän naurattaa...


Ja tähänhän se sitten aina menee.


Joakim on herrasmies ja otti kuvan mammamafiasta riittävän kaukaa. Näin me näytetään ihan nuorilta ja näteiltä, eikö vain ;)



Lämmittely on tosi tosi tärkeää.



Tukholmalaisen Täby Badmintonföreningin valmentajana toimii Peter Axelsson, jonka sulkapallomeriitit ovat melkoiset: "Peter har 25 SM titlar, vinnare av World cup i mixed, brons vid VM i herrdubbel, Lag EM mästare två gånger. deltagit vid 3 olympiader och tillhörde världstoppen i herrdubbel i över 10 år." 25 Ruotsin mestaruutta, World Cup -voitto sekanelinpelissä, MM-pronssia miesten nelinpelissä, joukkue-euroopanmestari kaksi kertaa, osallistunut olympialaisiin kolme kertaa. Ilmankos Carla kuuntelee tarkasti, mitä Peterillä on sanottavanaan :)



Toinen tukholmalaisseura Spårvägen Badmintonförening oli lähtenyt matkaan peräti 48 pelaajan voimin. Luku kertoo varmasti harrastajapohjan laajuudesta ja myös siitä, että kilpailemiseen ohjataan ja kannustetaan heti alkajatasolta lähtien. Ruotsin alle 13-vuotiaiden tyttöjen ykkössijaa rankinglistalla pitää juuri Spårvägeniä edustava Thyra Hultman. Thyra voitti tässä turnauksessa kaksi kultaa, tyttöjen kaksinpelissä ja sekanelinpelissä yhdessä niinikään Spårvägenin Filip Karlborgin kanssa. Thyran äiti on muuten alunperin suomalainen. Hej Mia!


Jannica, Joakim, Thyra ja Filip

Arvatenkin isoilla seuroilla on mukana myös ammattivalmentajat. Meidän pelaajille tarjolla ollut valmennusosaaminen oli vaatimattomampaa. Mammamafia sai pariinkin otteeseen kuulla pelien tauoilla, miten "kiva" on kun vastustajilla on kaksi osaavan näköistä valmentajaa ja "meillä on vaan teiät". No hyvinhän me pärjättiin kuitenkin :)



Yövyimme paikallisessa Mercure-hotellissa, josta on kävelymatka sulkishallille. Puolimatkan krouvista löytyi Burger King ja iso kauppakeskus, jonka H&M:stä löytyi täydennystä matkalaukkuihin. Kotiin oli näet unohtunut niin välihousut kuin hanskatkin. Vaikka Etelä-Ruotsissa oltiinkin, kylmä viima sai pukemaan useammankin kerroksen päälle ulkoiltaessa.


Nopeet tytöt!

Finaalipäivänä saimme seuraksemme myös Victorin isineen. Viccen seurassa ei tylsää hetkeä ole, vaikkakin hän rauhoittui hetkeksi myös valmennushommiin.



Normaalisti meno näyttää kuitenkin tältä...



...ja tältä



Viccekin pelasi hyvän turnauksen. Hänen tuloksiinsa TÄSTÄ.

Syödäkin pitää. Ostarin ICAsta haettiin evästä. Melkein poikkeuksetta Ruotsin sulkishalleilta saa oikein hyvää lounasta. Niin nytkin. Hallin ravintolan lounaslistalla oli mm. pasta bolognesea ja gulassia. Nam! Voileivät (macka) ja kookospallot (kokosbollar) maistuivat myös. Kisojen jälkeen suuntasimme paikalliseen Vapianoon, jonka pastat täyttivät pelaajien ja mammamafian tyhjentyneet energiavarannot. Kannustaminenkin on rankkaa puuhaa.



Ja sitten taas vähän matkustettiin. Tässä odotellaan junaa.


Matkasta jäi jälleen hyviä muistoja ja tunnelmia tallennettavaksi. Kiitos matkaseurasta Maria ja Bettina, sekä J&C&J. Koskas lähdetään uudelleen?

Danish Junior Cup 2014

Perinteikäs Danish Junior Cup pelattiin 10.-14.10.2014. 30-vuotista taivaltaan juhlinut juniorisulkapalloilijoiden turnaus tarjosi hienoja elämyksiä ja paljon oppia Suomen maajoukkueelle. 25 pelaajaa ikäluokista U13, U15 ja U17 matkasi valmentajiensa ja huoltajiensa kanssa viime perjantaina Kööpenhaminaan. Viikonloppuna pelattiin yksilöturnaus ja alkuviikolla joukkuekisa. Joukkuekisassa parhaiten suomalaisista pärjäsi alle 13-vuotiaiden maajoukkue, joka sijoittui kuudenneksi jättäen taakseen Kööpenhaminan, Ruotsin ja Belgian. Nämä Danish Junior Cupin ensikertalaiset ilahduttivat ennakkoluulottomalla ja pelottomalla asenteellaan ja tietenkin myös taidoillaan.


Takarivissä Julia, Jannica, Joakim, Sami, Steven ja valmentaja Elina, eturivissä Anni ja Carla, siis U13-joukkueemme

Keittiössä hiljaista sulkapallon Finnish Openin aikana

Takana on erilainen ja antoisa työrupeama, jonka aikana Bad Maman keittiössä on ollut hiljaista kuin sillä kuuluisalla huopatossutehtaalla. Ei tainnut Shakespeare tuntea sulkapalloa, kun epäili Tanskanmaalla olevan jotakin mätää. Tanskalaiset nimittäin putsasivat mukaansa palkintopöydän kiiltävimmät pystit ja voittivat tämän vuotisen Finnish Openin kaikki viisi finaalia. Turnaus pelattiin 3.-6.4.2014.



Sunnuntaipäivän viihdyttävintä sulkapalloa tarjosi sekanelinpelin finaali, jossa mestaruutta puolustaneet Anders Skaarup Rasmussen ja Lena Grebak joutuivat tiukoille ruotsalaispari Nico Ruposen ja Amanda Högströmin viedessä mestareilta erän huikean hyvällä pelillään. Ihan loppuun asti ei ruotsalaisten rutistus kuitenkaan riittänyt, vaan he joutuivat tyytymään hopeaan. Kaikki kunnia Rasmussenille, joka saavutti kultaa myös nelurissa, mutta olisin suonut ruotsalaisparin voittavan Nico Ruposen suomalaisjuurien vuoksi. Nicon isä Tommy on ansioitunut käsipallomaalivahtina. Hän on mm. pelannut 85 A-maaottelua Suomen käsipallomaajoukkueessa vuosina 1984-1992.

Pronssimitaleita hakemassa - gluteeniton makumatka Sveitsiin

Viime viikonlopun matka Sveitsin Baseliin oli sulkapallontäyteinen, mutta myös oiva makumatka. Lievän haasteen reissulle asetti kokeiluluontoinen gluteenittomuuteni. Miksikö gluteenitonta? Hallitsemattomaksi käynyt iho-ongelma sai testaamaan suositeltua kahdeksan viikon gluteenitonta ruokavaliota.

Tunteita, niin paljon erilaisia tunteita!

Urheilugaalassa valitaan vuosittain sykähdyttävin urheiluhetki. Oman urheiluvuoteni sykähdyttävimmän hetken sain kokea viime viikonloppuna. Samaan aikaan kun tytär nousi korkeimmalle palkintopallille nelinpeliparinsa kanssa vastaanottamaan kultaista mitalia, isoveli voitti vieressä suomenmestaruuden sulkapallon alle 15-vuotiaiden kaksinpelissä.





Urheilukuviin tallentuu yleensä paljon riemua ja onnistumisen hetkiä. Kuvista voi näkyä myös helpotusta ja jännityksen purkautumista. Kullan menetyksen aiheuttama karvas pettymys on hopeapallille kiivetessä saattanut jo hieman laantua, tai sitten ei.

Kuvien ulkopuolelle jäävät yleensä suuremmat epäonnistumiset ja kyyneliin purkautuvat pettymyksen tunteet. Tappion hetkellä on kuitenkin hyvä muistaa vanha viisaus: "Voittajia ovat yleensä entiset häviäjät, jotka päättivät yrittää uudelleen."

Bad Mama's kitchenin eväillä saavutettiin tällä kertaa hyvä tulos myös tankkauksessa. Pikainen pastasalaatti syntyi periaatteella: Mitäköhän kaapista löytyy?



VOITOKKAAN PÄIVÄN KYLMÄ PASTASALAATTI iso kattilallinen

300 g kokojyväfarfalle-pastaa
1 iso suippopaprika
300 g savukinkkua kuutioina
1 prk tölkkimandariineja
1 ruukku Salanova-salaattia
1/2 dl sitruunaoliiviöljyä
suolaa, pippuria, rakuunaa

Keitä pasta ohjeen mukaan. Jäähdytä. Pilko kinkku ja paprika, valuta mandariinit ja revi salaatti. Sekoita kaikki ainekset ja mausta. Pakkaa eväsrasioihin, sujauta rasiat kylmälaukkuun ja varaa matkaan mukaan ruokailuvälineet.

Urheilua ja unelmia - sulkapallon SM-kisat

Viikonloppu on vierähtänyt sulkapallon SM-kisoja lähietäisyydeltä seuraten. Ja tarkoitan ihan kirjaimellisesti lähietäisyydeltä, nimittäin rajatuomarina. En tiedä kuvittelenko vain, mutta väitän että siinä rajalla istuessa pystyy aistimaan pelaajien ajatuksia, menemään jollain oudolla tavalla heidän päänsä sisälle ja päättelemään ottelun lopputuloksen. Ei siis sitä, montako pistettä pelaajat onnistuvat saamaan, vaan sen kumpi voittaa. Vahva väite, tiedetään!

Suomenmestaruudet ratkottiin aika lailla tuttujen nimien kesken. Kaikki finalistit ovat erittäin taitavia sulkapalloilijoita, kokeneita ja monissa liemissä keitettyjä. Mikä sitten ratkaisee sen, kenelle kunnian kukko laulaa? Kun fyysiset ja taidolliset ominaisuudet ovat samalla tasolla, ratkaisee korvien väli. Niin se vain on. Mikä sitten vaikuttaa siihen korvien väliseen tilaan pelin aikana? Siihen onkin vaikeampi vastata.

Olen kuluneen vuoden aikana saanut hieman oppia sellaisista asioista kuin sisäinen puhe, tietoinen läsnäolo ja rentoumistaidot. Näitä taitoja voi soveltaa niin työ- kuin yksityiselämässäkin. Osia oppimastani olen ujuttanut myös arkijutusteluun perheemme nuorison kanssa. Älkää kertoko heille, että he ovat joutuneet äitinsä amatöörimäisen keittiöpsykologisoinnin kohteeksi :)

Sisäinen puhe on mielestäni mainio esimerkki siitä, miten voi selvitä voittajana haastavista tilanteista. Sisäinen puhe voi olla luonteeltaan joko kannustavaa tai hajottavaa. Harjoittelemalla myönteistä sisäistä puhetta voi tiukan paikan tullen pystypäin jatkaa kohti tavoitettaan tyyliin: pomo antoi palautetta työtehtävästä, joka ei sujunut odotusten mukaisesti. Ajattelen: "Nyt kun tiedän, mistä kiikastaa, osaan tehdä saman työn paremmin ensi kerralla." Hajottava sisäinen puhe kuuluisi suunnilleen näin: "Voi ei, pomo haukkui mut. Mä oon ihan surkee työssäni, saan varmasti potkut kohta."

Sama asia sulkismatsiin vietynä kuuluisi näin: "Hävisin tärkeän pisteen. No, se oli vain yksi piste. Mulla on hyvät mahikset kääntää peli vielä itselleni." Tai näin: "Voi ei, toi piste olis ollu pakko voittaa. Nyt mä häviin tän matsin."

Voisiko tuo olla se juttu, jonka rajatuomarin tarkka silmä näkee pelaajissa?



Kuvassa sulkapallon naisten kaksinpelin tuore suomenmestari Airi Mikkelä. Onnittelut Airille, jolla on varmasti mahtava ura edessään. Kuva on lainattu Airin blogista My Feathered Dreams - Airi Mikkelä. Kannattaa vierailla: Klikkaa

Sulkapalloilija Iikka Heino Hesarin urheilun viikon henkilö

Hehkuttelin tuossa aiemmin HBL:n kirjoittelua suomalaisesta sulkapallosta ja sulkapalloilijoista. Tämänaamuisessa Hesarissa odotti miellyttävä yllätys, eli juttu Iikka Heinosta.



Suomen alle 19-vuotiaiden junnumaajoukkue, Iikka Heino yhtenä jäsenenään, totuttelee parhaillaan Bangkokin ilmastoon valmistautuessaan paikan päällä ylihuomenna alkaviin BWF:n juniorien maailmanmestaruuskisoihin. Toivelistalla täällä kotimaassa on lisää juttuja sulkapallosta.

Jutun aihetta olisi myös siinä, että Östersundom IF:n oma poika Kalle Koljonen on valittu Euroopan Sulkapalloliiton BEC:n Future Stars -pelaajien joukkoon. Euroopan liitto on valinnut 24 lahjakasta nuorta sulkapalloilijaa ohjelmaan, jonka tavoitteena on auttaa juuri juniori-iän ohittaneita pelaajia. Hieno juttu! Hyvä Kalle! Linkki juttuun BEC:n sivuille TÄSSÄ.

Tapion Sulan juniorieliitti 2013 ja turnauseväät

Esport Centerin ravintola ansaitsee melkein täydet pisteet tarjonnastaan. Tänä viikonloppuna pelattu Tapion Sulan juniorieliitti houkutteli paikalle noin 150 juniori-ikäistä sulkapalloilijaa. Esport Centerissä on aina ollut turnausviikonloppuina tarjolla lämmin lounas, runsas salaattipöytä ja täytettyjä ruisleipiä. Myös muuta urheilijan ruokavalioon sopivaa tarjottavaa on saatavilla. Pieni miinus tulee siitä, että tarjolla olevat proteiinijuomat sisältävät keinotekoisia makeutusaineita. Ei se mitään, ilman niitäkin tullaan toimeen.



Mitä sitten kylmälaukkuun pakattiin tällä kertaa. Tietenkin turnausevästä, jonka ohje löytyy TÄÄLTÄ. Lisäksi tarvittiin vain hedelmiä, kasvispaloja, voileipiä ja palautusjuomia. Näiden lisäksi nautittiin kunnon lounas hallin ravintolassa.

Tankkaamisen onnistuminen on tuikitärkeää pelien onnistumisen kannalta. Se huomattiin tässäkin turnauksessa. Parasta on vain noudattaa itse hyväksi havaitsemiaan tapoja ja pakata eväslaukkuun sitä mikä maistuu ja minkä tietää toimivan.



Välillä peli äityy näin vauhdikkaaksi, ettei kamerakaan pysy mukana.



Mikä sitten oli viikonlopun pelillinen anti? Pojken Blå: kolme lajia (PK-17, PN-17, SN-15), 11 peliä, kolme finaalipaikkaa, kaksi hopeaa, yksi kulta. Cute Noisy Girl: kolme lajia (TK-13, TN-13, SN-13), 13 peliä, kolme finaalipaikkaa, kaksi hopeaa, yksi kulta. Aina on kiva voittaa mitaleja, mutta parasta sulkiksessa on kuitenkin kaverit ja se, että pystyy tekemään hyviä pelejä. Kiitokset jälleen valmentajille, pelikavereille ja muille kannustusjoukoille. Tavataan taas!

Ville Långin haastattelu YLE Puheella

Kuuntele Lungi Villen haastattelu YLE Puheelta TÄSTÄ. Haastattelijana Tiina Lundberg.


Kuva lainattu YLEn sivuilta

Itsetehty jogurtti

Meidän perhe kuluttaa uskomattoman määrän maustamatonta jogurttia. Ostan sitä siitä huolimatta, etten ymmärrä miksi sen hinta on kaksinkertainen verrattuna maustettuihin sokeripommijogurtteihin. Toinen asia joka harmittaa, on se ettei litran purkista saa koskaan puristettua tai kaavittua kaikkea jogurttia talteen. Siispä kokeilemaan, josko jogurtin teko luonnistuisi kotikonstein.



Kaivoin laatikon perukoilta vanhan Tupperware-astian, jossa olen haudutellut monesti ruispuolukkapuuroa. Lisäksi tarvitaan vain maitoa, Bulgarian jogurttia ja ripaus suolaa.

KOTIJOGURTTI (2 litraa)

2 litraa kevytmaitoa (tai maitoa makusi mukaan)
1 dl Bulgarian jogurttia
ripaus suolaa
muovinen tai keraaminen kannellinen astia



Kiehauta maito. Sekoittele maitoa välillä, jotta se ei pala pohjaan. Varsinkin rasvaton maito kärähtää helposti. Ripottele suola maitoon. Pieni määrä suolaa saa jogurtin maistumaan täyteläisemmältä. Kaada hieman jäähtynyt maito muoviseen tai keraamiseen astiaan. Kun maito on jäähtynyt suunnilleen kädenlämpöiseksi, sekoita Bulgarian jogurtti sen joukkoon. Sulje kansi ja laita astia vedottomaan paikkaan. Itse käytin styroxista kylmälaukkua, kun uunissa ja mikroaaltouunissa oli muuta liikennettä :), mutta nekin käyvät hyvin. Älä käy kurkkimassa välillä. Jogurtin pitää saada hapantua rauhassa.

Siirrä astia jääkaappiin 6-8 tunnin kuluttua. Noin kahdeksan tunnin kuluttua jääkaappiin laittamisesta sinulla on herkullista kotitekoista lohkeavaa jogurttia, jota voit maustaa makusi mukaan marjoilla, hedelmillä, hilloilla, myslillä, raejuustolla (kyllä vain), pähkinöillä, siemenillä tai vaikkapa maapähkinävoilla. Itse tapaan laittaa valikoiman vähän kaikkea jogurtin sekaan.


Itsetehtyä jogurttia, mansikkahilloa ja spelttisämpylöitä

Jogurtti säilyy hyvin viikonkin. Siitä erottuu aika paljon heraa, joka on varsinainen terveysjuoma. Se sisältää mm. urheilijoiden suosimia proteiineja, vitamiineja ja kivennäisaineita. Kaada hera lasiin ja nauti. Maku muistuttaa luontaistuotekaupoissa myytävän Molkosan-herajuoman makua.

Muista säästää n. 1 dl valmista jogurttia seuraavan erän siemeneksi.

Paahdetut pähkinät ja terveellinen välipala

Pähkinät ja siemenet ovat luonnon energiapommeja, joissa on hyvien rasvojen lisäksi proteiinia, kuitua, kivennäisaineita ja vitamiineja. Tapaan paahtaa purkillisen erilaisia pähkinöitä ja siemeniä herkulliseksi sekoitukseksi, josta voi sitten lisätä makua ja terveyttä erilaisiin ruokiin.

Tällä kertaa nämä pääsivät paahtumaan ja purkkiin


Pähkinät ja siemenet kannattaa paahtaa erikseen. Laita suunnilleen saman kokoiset pannulle kerralla, muuten pienimmät kärähtävät.



Kaada paahdetut leikkuulaudalle jäähtymään. Rouhi pähkinät. Pellavansiemeniä en ole paahtanut. Lisään ne viimeisenä purkkiin jäähtyneiden pähkinöiden ja siemenien seuraksi.



Meillä tuo purkillinen hupenee yleensä viikossa parissa.



Mihin kaikkeen pähkinä-siemenseosta voi sitten käyttää? Jugurtin tai rahkan päälle, salaattien koristeeksi, leivontaan ja ruoanlaittoon muutenkin. Kokeile vaikka pyöritellä lohen palanen pähkinämurskassa ja paahda matalalla lämmöllä paistinpannulla. Herkullista!



Suosikkisekoitukseni kaikenlaisen urheilun jälkeen tai muuten vaan iltapalana on tämä:

1 annos

1 dl luonnonjugurttia
3 rkl raejuustoa
1 dl pakastemarjoja (mansikat, mustikat, vadelmat sopivat tosi hyvin, jos marjoja ei ole, korvaa ne vaikka puolikkaalla banaanilla)
1/2 - 1 rkl hilloa (kotitekoinen omenahillo omenanpaloineen sopii parhaiten, kaupan makeaa hilloa tarvitaan vähemmän)
3 rkl mysliä

Sekoita kaikki ainekset ja ripottele sen jälkeen 1rkl paahdettua pähkinä-siemenseosta päälle. Urheileva nuoriso saattaa tarvita tupla-annoksen.

Ravintosisältö, 1 annos:

250 kcal
Hiilihydraatti 33 grammaa
Proteiini 11 grammaa
Rasva 8 grammaa
Kuitu 3 grammaa

Meillä tämä herkku tunnetaan nimellä Mössö. Valmistettuanne yhdenkin annoksen ymmärrätte kyllä miksi :)