Kazan behind the scenes

Badminton Europen konsepti, joka tuo saman katon alle Euroopan parhaat aikuissulkapalloilijat ja Euroopan parhaat alle 15-vuotiaat juniorisulkapalloilijat, on upea juttu! Vuonna 2014 kisat järjestettiin Sveitsin Baselissa. Baselin kisa oli ensimmäinen tällä konseptilla. Tämän vuoden kisat pelattiin Kazanissa Venäjällä. Kazan on Tatarstanin pääkaupunki ja Venäjän urheiluelämän mekka.

Sulkapalloliitto on raportoinut jo kattavasti Suomen U15-joukkueen eli Tiikereiden peleistä, joten ajattelin kirjoittaa vähän siitä, mitä muuta EM-kisojen aikana tapahtui. Lisäksi parhaillaan pelataan alle 17-vuotiaiden EM-kisoja Puolan Lubinissa, joten sopii kai meidän kotiin jääneiden hieman muistella vajaan kuukauden takaisia kisatunnelmia. Tässä tulee siis tarina:

KAZAN BEHIND THE SCENES

Matkustusta ja odottelua

Kazan ei ole hirvittävän kaukana Helsingistä, kun ottaa huomioon että suora lento sinne kestää kaksi ja puoli tuntia. Finnairin suora lento kolme kertaa viikossa kuulostaa hyvältä, paitsi että reitti jäi tauolle tammikuun lopussa ja EM-kisat pelattiin helmikuussa. Meille lankesi siis matkustustavaksi leppoisa Allegro-matka Helsingistä Pietariin ja sen jälkeen lepakkovuoro Aeroflotilla Pietarista Kazaniin, joten reipas 14-henkinen seurueemme oli perillä hotellissa kello neljältä torstaiaamuna 18. helmikuuta. Onneksi torstaina oli aikaa lepäillä ja kerätä voimia. Torstai-iltana Tiikerit kävivät tekemässä valmistavan harjoituksen, jonka jälkeen uni maistui hyvin.

Totuimme matkalla odottelemaan. Odotimme junaa, lentokonetta, ruokaa, pelien alkamista jne. Ehkäpä pisimmästä odottelusta joutui kärsimään Joakimin isä Jarkko. Jostain syystä, joka ei meille selvinnyt, käydessämme kazanilaisessa ravintola Skazkassa syömässä Jarkon ruoka saapui pöytään vasta kun muut olivat jo syöneet jälkiruokansakin ja henkilökunta teki lähtöä kotiin.

Kysyin tyttäreltä kotiin tultuamme, minkälaista hänen mielestään oli venäläinen ruoka. Vastaus oli yksioikoinen: "Ruskeaa!" Kyllä vain, se oli Kazanissa pitkältikin ruskeaa. Mutta, joukossa oli myös helmiä. Erilaiset taikinakuoreen leivotut piiraat olivat ihan mainioita. Jos ei saanut selkoa tekstistä, piti vain opetella muistamaan, minkämuotoinen piirakka kätkee sisälleen haudutettuja kasviksia, lihaa ja perunaa, kananmunaa ja perunaa jne. Borchkeitto sattuu olemaan herkkuani. Sitä oli tarjolla sulkishallin ravintolassa parinakin päivänä. Suuri lusikallinen smetanaa sekaan ja piiras kyytipojaksi ja ah, miten hyvä lounas se olikaan.

Ohjelmassa oli myös fanitusta ja kannustamista. Enimmäkseen fanitus tapahtui sillä puolella hallia, jossa aikuiset pelasivat. Kannustaminen sen sijaan sai suuremmat mittasuhteet junnujen puolella hallia. Hurrasimme tottakai kaikille suomalaisille läpi pelien, mutta myös ruotsalaisille, joiden kanssa mukavat naapurisuhteet vahvistuivat entisestään. Paulan kanssa suunnittelimme kansainvälisen kannustuspalveluyrityksen perustamista :) Liiketoimintasuunnitelma vaatii hieman hiomista, ennen kuin voimme jättää nykyiset päivätyömme.

Sulkapallon suuria nimiä käyskenteli lähietäisyydellä hallissa ja matkusti kanssamme samalla kisabussilla hotellille ja sieltä hallille. Olihan se hienoa! Juttelin Carolina Marinin kanssa hänen kännykkäpelistään. Noh, siis nolosti kysyin, kun hän istui bussissa vieressäni, kumpi sujuu paremmin, sulkis vai mobiilipeli. Daah, kuinka noloa... Mutta hei, Peter Gade, Viktor Axelsen, Marc Zwiebler, Jan O Jorgensen, Mathias Boe ja tietty Scott Evans ja Dmitry Zavadsky, suosikkini herrasmiesmäisen pelityylinsä vuoksi.

Viktor Axelsen kirjoitti ahkerasti nimmareita

Hengailua ruotsalaisten kanssa

Kun junnujen kisa oli saatu päätökseen, Jonas ja Bosse (valmentajat) järjestivät Suomen ja Ruotsin pelaajille yhteiset treenit. Treenit sujuivat hyvin ja saivat mukavan lisämausteen, kun harkkahalliin ilmestyi koko Tanskan miesjoukkue. Lisäksi hallissa lämmittelivät omiin peleihinsä Tanskan nuori kyky Anna Thea Madsen ja kokenut bulgarialainen Petya Nedelcheva. Junnut saivat kivasti kannustusta kaikilta vanhemmilta pelaajilta.

Junnut treenaa ja Tanskan Anna Thea Madsen katselee

Venäläiset osaavat seremonioiden järjestämisen. Palkintojenjakoon osallistui joukko hämmästyttävän yhdennäköisiä kaunottaria ja nuoria miehiä univormuissaan. Meidän "backstage-passiemme" ansiosta pääsimme kulkemaan kaikkialla turnaushallissa, joten tämänkin hetken ikuistaminen oli mahdollista.

Hotellimme Grand Hotel Kazan on hyvä neljän tähden hotelli. Oma huoneeni oli suurensuuri yhdelle hengelle, siisti, mukava ja LÄMMIN. Lämmin oli Kazanissa muutenkin kaikkialla sisätiloissa, jopa niin lämmin että se nousi puheenaiheeksi monen monta kertaa. Samassa hotellissa kanssamme asui joukkueita ainakin Ruotsista, Ranskasta ja Espanjasta. Tanskalaiset jäivät bussista pois edellisellä pysäkillä, joka oli kivenheiton päästä Grand Hotelista. Plussana hotellistamme pääsi suoraan suureen kauppakeskukseen, joten siitä oli helppo livahtaa ostoksille tai lounaalle johonkin lukuisista ravintoloista.

Tuloyön aamu valkeni Kazanissa harmaana

Näkymä huoneeni ikkunasta aukeni kohti hotelli Evropaa ja Kazanin urheiluasioiden ministeriön rakennusta.

Ja lopuksi, kuten tiedetään matkan onnistuminen riippuu seurasta. Seura tällä matkalla oli ensiluokkaista, niin lapset kuin vanhemmatkin, huippujengiä koko sakki. Mutta yhtä ei voi jättää erikseen mainitsematta, vaikka hänet jouduimmekin jättämään Kazaniin. Kyseinen nuori herra, Murat, toimi Suomen joukkueen attaseana kisojen ajan. Emme keksineet asiaa, jota Murat ei olisi pystynyt järjestämään. Alkuun nimitimme häntä orjaksemme, mutta Xiao keksi hetken kuluttua korrektimman nimikkeen, contact person. Siitä alkaen termi yhteyshenkilö oli ahkerassa käytössä. Murat piti meille viimeisenä iltana kauniin puheen, jossa hän kertoi olleensa onnekas saadessaan meidät suomalaiset joukkueekseen. Sitten Murat halasi meitä kaikkia. Lahjoitimme hänelle pieneksi muistoksi vierailustamme Suomen joukkueen pelipaidan.

Murat ja Finland-paita

Kansainvälinen Suomen joukkue (kotikielinä joukkueen jäsenillä suomen lisäksi on ruotsi, espanja, kiina ja tanska) esiintyi edukseen Kazanissa. Kokemusta isosta kisasta tuli roppakaupalla, kuten myös uuteen kulttuuriin tutustumisesta. Hyvillä mielin palasimme koti-Suomeen. Tarina voisi jatkua vielä kertomuksella estäjänaisesta, mutta jääköön hänen legendansa elämään suullisen perimätiedon varassa. Jos kiinnostus heräsi, kuka tahansa matkalla mukana olleista osaa kertoa tarinan :)

Team FI/SV: Joakim, Ludde, Carla, Sofia, Julia, Isabelle, Tony, Joel, Jannica

Parin vuoden takaisia Baselin kisatunnelmia ja Suomen miesten historiallista joukkuepronssia voit käydä fiilistelemässä TÄÄLLÄ.

"Hädintuskin puolet ajasta tiedän mitä teen"

Sehän on suora kuvaus minun sunnuntaipäivistäni. Sunnuntait soljuvat valon nopeudella aamusta iltaan. Sunnuntait ovat ihan parhaita päiviä. Tänään oli aikaa pitkään aamiaiseen lukuisten maitokahvien ja aamun lehtien kera. Siinä kahvikupillisten välillä pyöräytin ruoaksi parmankinkkuun käärittyjä broilerin sisäfileitä. Lemppariohje, jonka löydät TÄÄLTÄ. Ohjeesta poiketen paistoin kääröt uunissa, 200 astetta 25 minuuttia. Täydellistä!

Bongasin Facebookista tapahtuman, joka tällaiselle astiafriikille oli kuin seireenien kutsu. Iittala järjesti Teurastamon Kellohallissa kirppiksen, jonka antina oli vintage-astioita Iittalalta ja mm. Rörstrandilta. Sinne siis!

Maisemaa, Kekkeriä, Pionia, Muumeja, Helena Tynellin Aurinkopulloja, Kaj Franckin lasistoja, Riihimäen lasin upea valtavan suuri lasitölkki ja mitä kaikkea muuta kaunista ja nostalgista siellä olikaan myynnissä. Makustelin joidenkin suosikkieni hintoja ja mahdollisia käyttökohteita. Muistutin itseäni siitä, ettei meillä ole enää tilaa yhdellekään kaunokaiselle.

Hassua miten jo pikkutyttönä olen rekisteröinyt mieleeni astioita. Mummolla oli tuota Oiva Toikan Flora-sarjaa, iso mehukannu ja niitä kauniita korkeita laseja. Riihimäellä asuneella kummitädillä oli arvatenkin paljon Riihimäen Lasin tuotteita, tuokin ihana malja oli aina sillä yhdellä pikkupöydällä.

Arabian Maisema-sarjan lautasia ja vateja on kulkeutunut omaan keittiööni niin perintökalleuksina kuin kirppislöytöinäkin. Tuo alakuvan kaunotarkin olisi ollut myynnissä. Kaunis, mutta ei oikein omaa tyyliäni.

Kellohallin kuppila tarjosi maukkaita pitaleipiä. Valitsin omaani lihatäytteen, koftan, Pohjois-Afrikkalaisin maustein. Tarjolla oli harissaa, raikasta jogurttikastiketta ja jotakin salsan tyyppistä soossia. Pyysin vähän kaikkea omaan leipääni ja yhdistelmä olikin onnistunut. Kofta oli maukasta ja leivän syöminen juuri niin sotkuista kuin street foodin kuuluukin olla.

Kirppislöydöt saivat tällä kertaa jäädä hankkimatta. Nappasin kahvin mukaani, hörpin sen auringonpaisteessa ja jatkoin sitten matkaani kohti Ruskeasuon palloiluhallia.

Ei viikonloppua ilman sulkapalloa meidän perheessä. Kuopus lennähti jo viime torstaina Kööpenhaminaan jatkaakseen sieltä matkaa junalla Malmöhön. Malmössä pelattiin Internationella Skånska ungdomsspelen 2015, jossa hän oli saanut kunnian edustaa Suomea. Kotiin hän saapuu tänään puolilta öin tuliaisina hieno 3/4-sija U15-tyttöjen nelinpelissä ja ystävyys aiemmin tuntemattoman espanjalaisen nelinpeliparinsa kanssa. Husband puolestaan pelasi hopeasijalle Hanhensulan kansallisen tason turnauksessa miesten C-luokan nelinpelissä yhdessä Timon kanssa. Hyvä pojat!

Näillä miehillä on sydän paikallaan <3

HanSun kisan MN-C hopeamitalistit ja voittajat Timo, Per, Kari ja Markku. Hopeaa siis ÖIF:lle ja kultaa isäntäseura HanSulle.

Näin on sunnuntaipäivä kääntynyt kohti iltaa. Iltaa on vielä pitkälti jäljellä, koska vuorokauden vaihtuessa saamme olla noutamassa nuorimmaistamme lentokentältä. Aurinko paistaa vielä kauniisti, joten vetäisinkö lenkkarit jalkaan ja lähtisin nautiskelemaan intiaanikesästä. Hmm... puolet ajasta en tiedä mitä teen. Ei se mitään, sunnuntaisin se on ihan sallittua.

Ravintola Diip Tallinnassa

Nuorimmainen pelasi ensimmäisen Tallinnan turnauksensa. Tiedossa oli vain vähän pelejä lauantaina, joten päätimme myös turisteilla Tallinnassa viikonlopun aikana. Lauantai-illan ruokapaikaksi valikoitui blogeissa kovasti kiitelty ravintola Diip. Ulospäin vaatimattoman näköinen Diip täytti kaikki odotukset. Paikka sijaitsee Kalamajan kaupunginosassa osoitteessa Soo 1/6.



Sisustus on kodikas ja vähän mummolahenkinen. Lapsille löytyy leikkinurkkaus, jonka nähtyään 12-vuotiaat neitokaiset huokaisivat huomattavan syvään ihastuksesta, mutta purjehtivat kuitenkin coolisti ohitse.



Ystävällinen henkilökunta tulkkasi tarvittavan vironkielisestä ruokalistasta englannin ja suomen mennessä iloisesti sekaisin.



Diipin astiat erottuivat edukseen normaalista valkoisesta ravintolaposliinista. Leipä oli kuin kotona leivottua ja se tarjoiltiin pestovoin kera.



Listalta valikoitui seurueemme lautasille suomalaisittain edullisia annoksia. Kallein valitsemistamme oli päivän kala, 12 €, ahvenia primöörien kera ja hauskasti limetillä maustettua perunamuusia. Kastike kruunasi tasapainoisen annoksen, kuten myös lasi suositeltua amerikkalaista kuivaa rieslingiä.





Pihvi jauhetusta lampaasta, jonka täytteenä oli punaisia linssejä, raikkaan jugurttikastikkeen kera.



Kevyesti savustettu lohi linguinen ja ihanan kastikkeen kera, hinta 7 €!



Jälkiruoat olivat takuuvarmoja klassikoita pannacottaa ja suklaafondantia taiten valmistettuina tuoreiden marjojen ja ravintolan oman jäätelön saattelemana. Epäitalialaisittain mammamafian jäsenet joivat cappuccinot vielä jälkiruokien kera, vaikka kello oli kerennyt jo iltayhdeksään. Ihanat kupit ja kauniit koristelut toivat plussaa kahvinautintoon.









Lauantai-ilta Diipissä oli melko hiljainen. Toivottavasti tämä ei ollut merkki paikan suosion laskusta. Meidän nelihenkisen seurueemme lisäksi syömässä oli yksi paikalliselta kuulostanut pariskunta ja kaksi muuta suomalaista seuruetta. Tosin asiakaspaikkojakaan ei ole kuin kolmisenkymmentä. Ravintolaan on satamasta matkaa vajaa kilometri ja se tarjoilee sunnuntaisin myös brunssia. Käykää ihmeessä nauttimassa Diipin hyvästä ruoasta ja rennon kohteliaasta palvelusta Tallinnassa käydessänne. Ravintolan Facebook-sivun löydät TÄÄLTÄ.



Sulkapallokin sujui hyvin. Tuloksena oli kultamitali alle 13-vuotiaiden tyttöjen kaksinpelistä.

Hummingbird Bakeryn Salted Caramel Cupcakes

Niitä meidän piti leipoa. Sitten eksyimme sivuraiteille, eli After Eight -paketin äärelle. Eksymisiä sattui lisääkin. Määränpää kuitenkin saavutettiin ja lopputulokseen olivat kaikki tyytyväisiä. Tämä on siis lomaleivontaa omimmillaan, kokeilevaa, luovaa ja hauskaa! Samalla muisteltiin Lontoota ja vierailua täydellisten kuppikakkujen äärelle Hummingbird Bakeryyn, Cute Noisy Girl ja Mams, eli kuopus ja minä.



Cupcake-taikina maltettiin tehdä Hummingbird Bakeryn Home Sweet Home -kirjan ohjeen mukaan seuraavasti:

SALTED CARAMEL CUPKAKES -TAIKINA 12 isoa kuppikakkua

70 g (suolatonta) voita
170 g vehnäjauhoja
250 g sokeria
50 g sokeroimatonta kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
210 ml täysmaitoa
2 suurta kananmunaa

Pohdimme, miksi voin pitäisi olla suolatonta, kun taikinaan lisätään suolaa. Osaakohan joku leipomiseen enemmän perehtynyt valottaa tätä asiaa??? Joka tapauksessa käytimme tavallista suolattua voita ilman ongelmia.

Muffinssipellin koloihin laitettiin paperiset vuoat. Kaikki muut ainekset maitoa ja munia lukuunottamatta sekoitetaan sähkövatkaimella murumaiseksi. Sen jälkeen lisätään muna-maitoseos vähitellen murutaikinaan.

Valmis taikina näyttää tältä:


Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.

Lusikoi vuokiin ensin hieman taikinaa. Me lisäsimme yllätyksen kuppikakun keskelle.



Lusikoi vuoat täyteen taikinaa.



Paista cupcakeja noin 25 minuuttia. Anna niiden jäähtyä kunnolla ja valmista pursote sillä aikaa.



Koristepursotteen teimme erilailla paristakin syystä. Paljon voita sisältävä tahna on raskas syötävä ja siitä saa vain tylsiä koristeita, ainakin amatöörileipurin taidoilla. Me halusimme jotakin raikkaampaa ja helpommin työstettävää.

Apuun tuli Philadelphia-tuorejuusto ja Mojito Mint -makusiirappi, jota kaapista sattui löytymään.



RAIKAS KUORRUTE KUPPIKAKUILLE

Vesimelonigrilli - pallogrilli parhaimmillaan

We heart it! Sieltä se löytyi, nimittäin kesän kuumin grillivinkki. Cute Noisy Girl täytti vuosia ja sukulaissynttäreiden silmäniloksi ja puheenaiheeksi rakennettiin aito pallogrilli kesän tuoreista aineksista. Ei pelkoa karsinogeeneista tai tyydyttyneestä rasvasta, nyt nautitaan flavonoideista ja herkullisen värikkäistä marjoista.



VESIMELONIGRILLI

Ainekset:
1 pyöreä vesimeloni
grillitikkuja
3 tukevaa varsisellerin vartta
marjoja ja/tai hedelmiä
omenapora
melonirauta

Cute Noisy Girlin hedelmäsalaatti ja vanilla custard

Nuorimmaiseni, siis Cute Noisy Girl, ilmoitti että hän valmistaa jälkiruoaksi hedelmäsalaattia. Minä sain luvan loihtia hedelmäsalaattiin sopivan vaniljasoossin. Yhteistyö oli hedelmällistä ja sen seurauksena syntyi herkullinen jälkiruoka.



VÄRIKÄS HEDELMÄSALAATTI kymmenelle

1 prk ananasrenkaita
1 rasia tuoreita mansikoita
1 terttu viinirypäleitä
2 päärynää
1 omena
2 banaania



Pese viinirypäleet, kuori omena, päärynät ja banaanit. Poista mansikoista kannat. Leikkaa kaikki ainekset sopivan kokoisiksi paloiksi. Sekoita ja lisää hieman ananaspurkin lientä. Kaada hedelmäsalaatti kauniiseen tarjoiluvatiin. Laita kelmu tai kansi päälle ja siirrä salaatti jääkaappiin tekeytymään.

Valmista vanilla custard.

Herkkusalaatti lounaaksi tai buffetpöytään

Poikettiinpa eräänä pyhäpäivänä lasten kanssa aina auki olevaan markettiin patikointiretkeltä kotiin matkatessamme. Ruokaisaa salaattia mielimme. Tällainen siitä tuli.

SALAATTI PROSCIUTTO CRUDOLLA, MANSIKOILLA JA BRIE-JUUSTOLLA viidelle

1 ruukku lehtisalaattia
1 pussi friseesalaattia
1 ruukku basilikaa
noin 200 g brietä
1 pkt jotakin ilmakuivattua kinkkua esim. prosciutto crudoa
rasia mansikoita
oliiviöljyä

Pese ja kuivaa salaatit. Riivi ne salaattikulhoon sopiviksi paloiksi. Valuta hieman oliiviöljyä salaatinlehdille.



Leikatkaa porukalla muut ainekset sopiviksi viipaleiksi. Kuvaan eksynyt chili matkasi samalla kertaa valmistuneeseen guacamoleen, jonka reseptin löydät TÄSTÄ.



Kokoa ainekset kauniisti salaattipedille. Viimeistele basilikan lehdillä.

Tällaisen salaatin valmistaminen onnistuu hyvin aika pientenkin lasten kanssa, jos visuaalinen silmäsi ei kärsi vähän sinne päin leikatuista aineksista. Kuten kuvasta näkyy, teinit taitavat jo kauniin asettelunkin.



Sopisiko tämä salaatti sinun mielestäsi buffetpöydän tarjottavaksi vaikka kevään valmistujaisjuhlissa?

YONEX FIJET 2013 ja maapähkinävoi-banaanit

Pitkä viikonloppu Otahallissa ja sulkapallon junioriturnaus YONEX Finnish International Junior Elite Tournament 2013 on saatu kunnialla päätökseen. Turnaukseen osallistui noin 200 alle 17-vuotiasta pelaajaa eri maista. Kovia pelureita oli matkannut Suomeen kymmenestä maasta. Samassa hallissa pelattiin myös alle 19-vuotiaiden FIJC-turnaus kahdeksasta eri maasta saapuneen 100 pelaajan voimin. Pelejä kertyi viikonlopulle jopa yli 700.





Mitaleitakin tuotiin kotiin :)

Turnauseväisiin on aina kiva keksiä jotakin vaihtelua. Tämän turnauksen uutuus oli maapähkinävoi-banaanit. Simppeliä ja herkullista.



MAAPÄHKINÄVOI-BANAANIT

1 banaani
maapähkinävoita
cocktailtikkuja

Viipaloi banaanit noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Lisää jokaisen banaanisiivun päälle nokare (noin 10 g) maapähkinävoita. Pistä cocktailtikku herkkupaloihin ja laita ne kannelliseen rasiaan. Nämä sopivat tosi hyvin antamaan nopeaa energiaa, jota tarvitaan pitkän turnauksen kuluessa. Voin kyllä vakuuttaa, että maistuivat myös katsomon puolella :)

1 tikku sisältää noin:

65 kcal
4,5 g rasvaa
3 g hiilihydraattia
3 g proteiinia

Jos käytät esim Meridianin luomumaapähkinävoita, jossa on merisuolaa, suolavarastokin täydentyy hieman mikä on kovan rasituksen aikana ja jälkeen tarpeellista.

Mitä muuta sitten meidän juniorit söivät turnauksen aikana? Omenaa, kurkkua, porkkanoita, Turnausevästä OHJE TÄSTÄ, täytettyjä sämpylöitä ja lisäksi lämpimän aterian Otahallin kahviossa. Energiankulutus on melkoinen turnausten aikana ja onnistunut tankkaus auttaa jaksamaan läpi kellon ympäri kestävien turnauspäivien. Melkoisen päivätyön tekevät nuo juniorit, jotka vielä itse purkavat ja pakkaavat laukkunsa ja hoitavat kehonhuollon kisapäivän päätteeksi. Unta ei sitten tarvitsekaan pahemmin houkutella...