sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Mustikkaparatiisi Sipoon saaristossa - mehevä mustikkapiirakka

Meillä on oma mustikkaparatiisi. Vain reilu puoli tuntia kotiovelta ja olemme kulkeneet autolla ja veneellä paratiisiin. Ja kyllä, olemme tosi kiitollisia lyhyestä mökkimatkasta ja saaren tarjoamista luonnon antimista. Tänään mentiin mustikkaan kolmen hengen voimin. Jo parin tunnin aherruksen jälkeen meillä oli 12 litraa sinistä kultaa pakastettavaksi. Lisäksi yksi litra varattiin kesän ensimmäiseen mustikkapiirakkaan ja sellaisenaan popsittavaksi.




Kotiin tultua teinit ryhtyivät piirakanleivontaan. Siitä tuli mehevä ja herkullinen. Tässä ohje, olkaapa hyvät.



MEHEVÄ MUSTIKKAPIIRAKKA pyöreä piirakkavuoallinen


Pohja:
100 g huoneenlämpöistä voita
1,5 dl sokeria
2 kananmunaa
1 dl maitoa
2 tl leivinjauhetta
2 dl vehnäjauhoja
1,5 dl grahamjauhoja


Voitele piirasvuoka. Vatkaa kananmunat vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet ja lisää ne kananmunavaahtoon. Sulata voi ja lisää se vuorotellen maidon kanssa taikinaan. Taikina jää melko löysäksi ja se on ihan ok. Kaada taikina piirakkavuokaan. Paista pohjaa viitisen minuuttia 200 asteessa. Ota pohja uunista ja kaada noin 5 dl mustikoita pohjan päälle. Paista piirakkaa vielä 12-15 minuuttia, kunnes taikina on hieman ruskistunut pinnalta.

Ripottele hieman tuoreita mustikoita piirakan päälle. Tarjoile suussasulava ja höyryävän kuuma piirakka heti jäätelön tai vaniljakastikkeen kera. Silloin tämä herkullinen piirakka on parhaimmillaan, mutta maistuu kyllä seuraavanakin päivänä, mikäli jotakin on jäänyt jäljelle.



Eri lähteistä käy ilmi, että kotimainen metsämustikka on todellinen superfood, eli erityisen terveellinen ruoka-aine.

Suomen Luonto kertoo verkkosivuillaan seuraavaa: "Siinä on paljon A-, B- ja C-vitamiineja, ruuansulatukselle tärkeitä kuituja sekä magnesiumia ja kalsiumia. Mustikat sisältävät myös antosyaaneja, kasvin solunesteessä esiintyviä väriaineita, joilla on havaittu olevan ihmiselle hyödyllisiä terveysvaikutuksia. Mustikkaa pidetään yleisesti verenpainetta alentavana marjana ja sen on sanottu parantavan näköä."

On arvioitu, että suomalaiset kotitaloudet keräävät vuosittain noin 15 miljoonaa litraa mustikoita. Siitä huolimatta suuri osa sadosta jää metsiin, joten kaupallisten toimijoiden tulosta Suomen metsiin on turha huolestua. Herkkua riittää kyllä kaikille halukkaille.

Vaikka selkä väsyy, niin mieli lepää ja vielä illallakin vilisee mustikoita silmissä. Saaristossa eivät yleensä hyttyset vaivaa ja merituulen tuivertaessa lempeästi hiuksia voi vain todeta olevansa onnekas päästessään tällaiseen ympäristöön keräämään luonnon parhaita antimia talteen talven varalle.

Päivän aikana tavattiin myös joutsenia, saareen majoittunut jänis ja kotimatkalla, Helsingin Karhusaaressa, hirvi. Luonto tulee lähelle täällä pääkaupunkiseudullakin.





maanantai 4. heinäkuuta 2016

Ihastuttava New York

Vietimme perheen kanssa pökerryttävän hienon viikon helteisellä Manhattanilla kesäkuun alkupuolella. Mietin vakavasti, voiko New Yorkista kirjoittaa mitään uutta? Todennäköisesti ei, mutta voin kuitenkin kirjoittaa siitä, mikä minua sykähdytti tai ihmetytti tuhansista uutiskuvista ja kymmenistä elokuvista tutuissa maisemissa. Tänään 4. heinäkuuta voikin toivottaa:

HAPPY 4TH OF JULY

Vapaudenpatsas on tervehtinyt tulijoita jo 130 vuoden ajan

1) Vapaudenpatsas, Statue of Liberty

Nyt olen nähnyt sen niin maalta, mereltä kuin ilmastakin. Tällä kertaa vuorossa oli vesielementti. 13 vuotta sitten pörräsimme Husbandin kanssa Manhattanin yllä helikopterilla. Lady Liberty teki minuun silloin vaikutuksen, niin nytkin. Patsas on yllättävän pieni, paljon pienempi kuin minkä käsityksen saa elokuvista. Siitä huolimatta patsas ja sen tarina ovat vertaansa vailla. Lisätietoja täältä, linkki Wikipediaan.


2) 9/11-muistomerkki ja -museo

Kun kauhein on tapahtunut ja mikään ei saa sitä muuksi muuttumaan, on katsottava eteenpäin. Tuo on tunne, joka heräsi tutustuessamme 9.11.2001 terrori-iskujen keskiöön. Amerikkalaiset ovat onnistuneet luomaan uhreja kunnioittavan muistomerkin paikalle, joka on muuttanut lopullisesti niin monen ihmisen elämän. Lähes 3000 elämää päättyi täällä sinä päivänä ja jokaisen nimi on kaiverrettu muistomerkin altaita ympäröiviin pronssilaattoihin.

Muistomerkkeinä toimiville altaille on vapaa pääsy. Kannattaa ehdottomasti tutustua myös 9/11 museoon. Se on rakennettu paikalle, jossa WTC:n kaksoistornit sijaitsivat. Museon sisällä on nähtävissä tornien perustusten aitoja osia. Museossa oli valtavasti ihmisiä, mutta tunnelma oli harras ja kunnioittava. Museon anti oli todella monipuolinen ja kiinnostavasti rakennettu. Meidänkin teini-ikäiset viettivät parituntisen tässä museossa hiljentyen maailmaa muuttaneen raskaan asian äärelle.

www.wtc.com

Kotikulmilla

3) Liikenne

Viiden henkilön liikuttaminen New Yorkissa tapahtuu helpoiten kävellen tai metrolla. Kun on minun tapaani jäänyt täysin vaille suuntavaistoa, suunnistustaitoinen matkaseura on kultaakin kalliimpaa matkavaluuttaa. Matkan aikana ei huolehdittu siitä, eksyykö joku lapsista, vaan siitä että äiti ei jää yksin mihinkään. Maanpäällinen liikenne on lähes koko ajan yhtä kaoottista. Saapuessamme Nykiin presidentti Obama oli kaupungissa samaan aikaan, mikä oli omiaan sekoittamaan liikennettä entisestään.

Hibiscukset kukkivat Manhattanilla

Kun kahden ensimmäisen jet lagin sumentaman päivän jälkeen jalat huusivat hoosiannaa ja mittariin oli kertynyt jo 50 000 askelta, oli aika tutustua Manhattanin metroverkostoon. Mainio hotellimme Courtyard Marriott keski-Manhattanilla (hotellin sivuille tästä) oli sijainniltaan ihanteellinen. Kävellen pääsi hyville ostoskaduille ja mm. Times Squaren hulinaan. 51st Streetin metroasema oli aivan hotellin vieressä. Siitä pääsi näppärästi Downtowniin, jossa sijaitsevat mm. Brooklyn Bridge, 9/11-muistomerkki ja ostoshelvettiparatiisi Century 21 -outlettavaratalo.

Keltaisten taksien jono on Nykissä ilmeisesti arkipäivää, olipa sitten arki tai pyhä, päivä taikka yö. Paras taksikuski meille sattui kuitenkin saapuessamme maahan tarjoten kyydin mustalla taksillaan. Hyppäsimme JFK:ltä taskukokoisen latinonaisen julmetun suuren towncarin kyytiin. Leidin kynnet olivat viedä huomion hänen tarinoiltaan. Kynnet olivat piiittkät ja räikeän pinkit, mutta lopulta tarinat veivät kuitenkin voiton värikkyydessään.

Muistoja viikon reissulta on yllin kyllin. Saatanpa kirjoittaa vielä myös ostoksista ja tietenkin ruoasta. Sillä välin olisi kuitenkin mainiota lukea juuri sinun New Yorkin kokemuksistasi.

maanantai 30. toukokuuta 2016

Rapean bataatin metsästys - toukokuun klassikkoresepti

Mission impossible? Saada bataattiin rapea pinta nimittäin. Ei enää! Löysin googlaamalla useita bataattiranskalaisten ohjeita, joita hieman yhdistelemällä tein elämäni ensimmäiset rapeat bataattiranskikset. Yes!

Dippaa bataattiranskiksia soijakastikkeeseen

Samalla innolla jatkoin kokeilua ja valmistin rapeita bataattisiivuja. Niistä tuli erittäin maukkaita, rapeita ja hieno yhdistelmä suolaista ja makeaa. Klassikkoreseptiainesta totesin - siispä toukokuukin sai oman klassikkonsa.

Rapeat bataattisiivut - ei niin kauniita, mutta herkullisia

RAPEAT BATAATTISIIVUT

1 reilun kokoinen bataatti, n. 600 g
2 rkl oliiviöljyä
2 rkl maissitärkkelystä
mausteita maun mukaan, käytin chilijauhetta ja rosmariinia
suolaa

Kuori ja viipaloi bataatti. Leikkaa suurimmat viipaleet puoliksi. Laita bataatit kylmään veteen hetkeksi. Jotkut suosittelevat jopa tunnin liottamista. Kuivaa viipaleet hyvin tai puolihuolimattomasti. Tähänkin löytyy useaa koulukuntaa. Ärsyttävä ohje - tiedän :)

Laita bataatit suurehkoon pakastepussiin. Kaada pussiin oliiviöljy ja maissitärkkelys, siis Maizena sekä mausteet suolaa lukuunottamatta. Ravistele ja hölskyttele pussia siten, että kaikki ainekset kietoutuvat tasaisesti bataattisiivujen ympärille. Lado siivut uunipellille leivinpaperin päälle. Ripottele viipaleille suolaa. Paista sitten (mieluiten kiertoilmalla) bataatteja 30-40 minuuttia 180-asteisessa uunissa. Käännä viipaleet ainakin kerran suunnilleen paistamisen puolessa välissä. Kypsät viipaleet ovat kauniin ruskeita reunoiltaan ja todellakin mukavan rapeita suutuntumaltaan.

Minkä kanssa näitä tarjoaisit? Meillä valmistui samaan aikaan kaali-kesäkurpitsawokkia ja lohta uunissa.

Kaali, varsinkin näin keväällä kauppoihin ilmestyvä kesäkaali, sopii erinomaisesti wokkeihin. Se on todella yksinkertaista valmistaa ja sopii monen ruoan lisukkeeksi tai pohjaksi.

Kaali-kesäkurpitswokin valmistat bataattien paistuessa

KAALI-KESÄKURPITSAWOK viidelle

n. 400 g kesäkaalia
1 kesäkurpitsa, n. 300 g
muutama kevätsipuli varsineen
oliiviöljyä
soijaa

Pese kasvikset. Pilko sipulit. Puolita kesäkurpitsa ja leikkaa puolikkaat siivuiksi. Pilko kaali melko reiluiksi suikaleiksi. Kuumenna wokkipannulla (tai paistinpannulla) oliivi- tai jotakin neutraalinmakuista öljyä, kunnes se melkein savuaa. Lisää pannulle ensin kesäkurpitsaviipaleet sekä hetken kuluttua sipulit ja viimeiseksi kaali. Anna paistua. Kasviksiin saa tulla ihan reilusti paistopintaa. Mausta wokki soijakastikkeella. Valmista tuli, nopeasti ja helposti.

Sekä bataatit että wokki on valmistettu luontaisesti gluteenittomista aineksista.

Tämä toukokuu on tarjonnut uskomattoman upeaa kukkaloistoa ainakin täällä eteläisessä Suomessa. Koska tämänkertaiset ruokakuvat eivät ole sieltä hehkeimmästä päästä, hyvittelen lukijoija hieman näillä upeilla omenankukkakuvilla. Jos kukkien määrä enteilee omenasadon suuruutta, on meille odotettavissa loistava sato. Viime vuonna puut lepäsivät, sillä omenia ei tullut lainkaan. Pidetään peukkuja, että sato onnistuu tällä kertaa.




sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Maaliskuun klassikkoresepti - valkosipuliperunat

Maaliskuu meni jo, kuten meni huhtikuukin. Ajattelin julkaista tämän ohjeen kuitenkin nyt, koska parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Maaliskuun klassikkoresepti valkosipuliperunat on usein juuri maalis-huhtikuussa ajankohtainen ruoka. Se ei ole sitä vähiten siksi, että pääsiäinen sijoittuu noille kuukausille. Käsi pystyyn, jos olet nautiskellut lammaspaistia valkosipuliperunoiden kera jonain pääsiäisenä.


VALKOSIPULIPERUNAT 10 annosta

2 kg kiinteitä perunoita
2 dl kuohukermaa
3 dl maitoa
5 valkosipulin kynttä
suolaa
mustapippuria

Pese ja kuori perunat. Viipaloi ne noin puolen sentin paksuisiksi siivuiksi. Lado viipaleet uunivuokaan. Suolaa ja pippuroi jokainen perunaviipalekerros. Purista hieman valkosipulia kaikkiin kerroksiin. Sekoita kerma ja maito ja kaada seos perunoiden päälle. Lisää vielä ripaus suolaa ja pippuria. Paista 200 asteessa noin tunti tai kunnes kaikki kerma-maito on imeytynyt ja perunat ovat pinnalta kullanruskeita.

Karitsanribsit on ensin keitetty mausteliemessä ja sitten grillattu by husband. Karua ja rustiikkia ruokaa, mutta myös erittäin maukasta.


Tämän ohjeen äärelle on hyvä palata aina pääsiäisen tullen ja miksei muulloinkin, kun kermaisen täyteläisten valkosipuliperunoiden kaipuu yllättää.

tiistai 3. toukokuuta 2016

Paras juustokakku kevään juhliin


Elämme jälleen ihanien keväisten juhlien aikaa. Meillä juhlakausi alkaa vapusta ja jatkuu synttäreiden kautta koulun päättäjäisiin. Syntymäpäiväkakuksi valmistui tällä kertaa oikein perinteinen juustokakku aidolla vaniljalla maustettuna.


VANILJAINEN JUUSTOKAKKU 12 annosta

Pohjataikina:
100 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
2 dl vehnäjauhoja
0,5 dl grahamjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
300 g maustamatonta tuorejuustoa (käytin Philadelphiaa)
250 g maitorahkaa (Käytin Valion pehmeää pinkissä purkissa)
1,5 dl sokeria
2 kananmunaa
puolikas vaniljatanko (tai 3 tl vaniljasokeria)
1 rkl Maizenaa
2 rkl sitruunamehua

Ota kaikki ainekset esille. Jääkaappituotteiden on hyvä antaa lämmetä hieman ennen leipomista. Voitele irtopohjavuoan reunat voilla. Vuoraa vuoan pohja leivinpaperilla.

Vaahdota sähkövatkaimella voi ja sokeri. Voin voi lämmittää mikrossa noin 10-15 sekunnin ajan, jos se on liian jähmeää. Lisää voi-sokeriseokseen lusikallinen jauhoja ja kananmuna. Jauhoripaus estää massaa juoksettumasta. Vatkaa hyvin. Sekoita leivinjauhe jauhoihin, lisää ne kulhoon ja kääntele taikina tasaiseksi. Taputtele taikina vuokaan, myös reunoille. Varaa tätä varten hieman jauhoja. Työ onnistuu helpommin jauhoisilla käsillä.

Valmista täyte sekoittamalla kaikki ainekset. Halkaise vaniljatangon puolikas pitkittäissuunnassa ja rapsuta veitsellä kaikki siemenet talteen. Lisää ne täytteeseen. Tyhjä vaniljatanko kannattaa säästää. Sen voi laittaa vaikka sokeripurkkiin antamaan sokeriin vaniljan aromia tai heittää kiisselikattilaan maustamaan mehukeitto herkulliseksi. Kaada täyte taikinan päälle ja paista kakkua noin tunti 175 asteessa. Kun juustotäyte kohoaa ja alkaa ruskistua reunoilta, kakku alkaa olla valmis. Täyte painuu hieman uunista ottamisen jälkeen, mutta älä huoli. Se vain tiivistyy mehevän herkulliseksi.


Voit koristella jäähtyneen kakun marjoilla tai hedelmäsiivuilla. Me käytimme viime kesänä pakastettuja mustaherukkaterttuja ja herukan lehtiä. Ne säilyvät mainiosti pakastimessa ja ovat aivan tuoreen oloisia kakun päällä. Myös vadelma- tai mansikkamelba sopii juustokakun kaveriksi mitä mainioimmin.

Huomaatko, miten kauniisti aito vanilja täplittää kakun pintaa?

Hyviä kevään ja kesän juhlia kaikille! Olisi mukava kuulla, mikä on sinun kakkusuosikkisi juhlapäiviin. Laitathan viestiä tulemaan :)



lauantai 30. huhtikuuta 2016

Huhtikuun klassikkoresepti - vappusima



Huhtikuun klassikkoresepti on tietenkin vappusima. Fariinisokeripussin kyljestä löytyy hyvä ohje, jonka ainoa heikkous on hiivan määrä. Miten kummassa mitata 1/5 teelusikallinen. Teen useimmiten kaksinkertaisen annoksen ja simaan käytettävän hiivanokareen koosta päättäminen on joka kerta yhtä vaikeaa. Kuva kertokoon nyt totuuden ja toimikoon tulevina vuosina muistin tukena.


Sitruunamehun määrää tapaan liioitella. Niin tänäkin vuonna. Tässä ohje, jota noudattamalla valmistuu maailman paras sima.

VAPPUSIMA

8 litraa vettä
5-6 sitruunan mehu
500 g fariinisokeria
500 g sokeria
nokare hiivaa (kts. kuva yläpuolella)

Kiehauta kattilassa 4 litraa vettä. Kaada sokerit kattilaan ja anna liueta sekoitellen. Fariini sokeripussin ohjeessa käsketään kaataa kuuma vesi sokerin päälle, mutta olen viis veisannut moisesta. Annostele puhtaaseen elintarvikkeille sopivaan ämpäriin 4 litraa kylmää vettä. Kaada sokerivesi ämpäriin. Purista sitruunoista mehu ja kaada se ämpäriin. Liuota hiiva pieneen tilkkaan vettä ja kaada se ämpäriin, kun neste on kädenlämpöistä. Sekoita, peitä ämpäri ja nosta se viileään paikkaan tekeytymään.

Pullota sima parin päivän sisällä puhtaisiin pulloihin. Lisää jokaiseen pulloon muutama rusina ja teelusikallinen sokeria. Sulje korkit tiiviisti, mutta ei liian tiiviisti. Sima valmistuu huoneenlämmössä muutamassa päivässä. Jääkaapissa prosessi vie hieman kauemmin. Nosta pullot joka tapauksessa jäähtymään jääkaappiin noin vuorokausi ennen nauttimista.

Sima on valmista muutamassa päivässä.

Paras seuralainen simalle on tietenkin vastapaistettu munkkirinkilä. Perinteinen vappuherkku sekin.

Poreilevan maukasta Wappua, ystävät!

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Kazan behind the scenes

Badminton Europen konsepti, joka tuo saman katon alle Euroopan parhaat aikuissulkapalloilijat ja Euroopan parhaat alle 15-vuotiaat juniorisulkapalloilijat, on upea juttu! Vuonna 2014 kisat järjestettiin Sveitsin Baselissa. Baselin kisa oli ensimmäinen tällä konseptilla. Tämän vuoden kisat pelattiin Kazanissa Venäjällä. Kazan on Tatarstanin pääkaupunki ja Venäjän urheiluelämän mekka.


Sulkapalloliitto on raportoinut jo kattavasti Suomen U15-joukkueen eli Tiikereiden peleistä, joten ajattelin kirjoittaa vähän siitä, mitä muuta EM-kisojen aikana tapahtui. Lisäksi parhaillaan pelataan alle 17-vuotiaiden EM-kisoja Puolan Lubinissa, joten sopii kai meidän kotiin jääneiden hieman muistella vajaan kuukauden takaisia kisatunnelmia. Tässä tulee siis tarina:

KAZAN BEHIND THE SCENES

Matkustusta ja odottelua


Kazan ei ole hirvittävän kaukana Helsingistä, kun ottaa huomioon että suora lento sinne kestää kaksi ja puoli tuntia. Finnairin suora lento kolme kertaa viikossa kuulostaa hyvältä, paitsi että reitti jäi tauolle tammikuun lopussa ja EM-kisat pelattiin helmikuussa. Meille lankesi siis matkustustavaksi leppoisa Allegro-matka Helsingistä Pietariin ja sen jälkeen lepakkovuoro Aeroflotilla Pietarista Kazaniin, joten reipas 14-henkinen seurueemme oli perillä hotellissa kello neljältä torstaiaamuna 18. helmikuuta. Onneksi torstaina oli aikaa lepäillä ja kerätä voimia. Torstai-iltana Tiikerit kävivät tekemässä valmistavan harjoituksen, jonka jälkeen uni maistui hyvin.


Totuimme matkalla odottelemaan. Odotimme junaa, lentokonetta, ruokaa, pelien alkamista jne. Ehkäpä pisimmästä odottelusta joutui kärsimään Joakimin isä Jarkko. Jostain syystä, joka ei meille selvinnyt, käydessämme kazanilaisessa ravintola Skazkassa syömässä Jarkon ruoka saapui pöytään vasta kun muut olivat jo syöneet jälkiruokansakin ja henkilökunta teki lähtöä kotiin.

Kysyin tyttäreltä kotiin tultuamme, minkälaista hänen mielestään oli venäläinen ruoka. Vastaus oli yksioikoinen: "Ruskeaa!" Kyllä vain, se oli Kazanissa pitkältikin ruskeaa. Mutta, joukossa oli myös helmiä. Erilaiset taikinakuoreen leivotut piiraat olivat ihan mainioita. Jos ei saanut selkoa tekstistä, piti vain opetella muistamaan, minkämuotoinen piirakka kätkee sisälleen haudutettuja kasviksia, lihaa ja perunaa, kananmunaa ja perunaa jne. Borchkeitto sattuu olemaan herkkuani. Sitä oli tarjolla sulkishallin ravintolassa parinakin päivänä. Suuri lusikallinen smetanaa sekaan ja piiras kyytipojaksi ja ah, miten hyvä lounas se olikaan.


Ohjelmassa oli myös fanitusta ja kannustamista. Enimmäkseen fanitus tapahtui sillä puolella hallia, jossa aikuiset pelasivat. Kannustaminen sen sijaan sai suuremmat mittasuhteet junnujen puolella hallia. Hurrasimme tottakai kaikille suomalaisille läpi pelien, mutta myös ruotsalaisille, joiden kanssa mukavat naapurisuhteet vahvistuivat entisestään. Paulan kanssa suunnittelimme kansainvälisen kannustuspalveluyrityksen perustamista :) Liiketoimintasuunnitelma vaatii hieman hiomista, ennen kuin voimme jättää nykyiset päivätyömme.

Sulkapallon suuria nimiä käyskenteli lähietäisyydellä hallissa ja matkusti kanssamme samalla kisabussilla hotellille ja sieltä hallille. Olihan se hienoa! Juttelin Carolina Marinin kanssa hänen kännykkäpelistään. Noh, siis nolosti kysyin, kun hän istui bussissa vieressäni, kumpi sujuu paremmin, sulkis vai mobiilipeli. Daah, kuinka noloa... Mutta hei, Peter Gade, Viktor Axelsen, Marc Zwiebler, Jan O Jorgensen, Mathias Boe ja tietty Scott Evans ja Dmitry Zavadsky, suosikkini herrasmiesmäisen pelityylinsä vuoksi.

Viktor Axelsen kirjoitti ahkerasti nimmareita

Hengailua ruotsalaisten kanssa

Kun junnujen kisa oli saatu päätökseen, Jonas ja Bosse (valmentajat) järjestivät Suomen ja Ruotsin pelaajille yhteiset treenit. Treenit sujuivat hyvin ja saivat mukavan lisämausteen, kun harkkahalliin ilmestyi koko Tanskan miesjoukkue. Lisäksi hallissa lämmittelivät omiin peleihinsä Tanskan nuori kyky Anna Thea Madsen ja kokenut bulgarialainen Petya Nedelcheva. Junnut saivat kivasti kannustusta kaikilta vanhemmilta pelaajilta.

Junnut treenaa ja Tanskan Anna Thea Madsen katselee

Venäläiset osaavat seremonioiden järjestämisen. Palkintojenjakoon osallistui joukko hämmästyttävän yhdennäköisiä kaunottaria ja nuoria miehiä univormuissaan. Meidän "backstage-passiemme" ansiosta pääsimme kulkemaan kaikkialla turnaushallissa, joten tämänkin hetken ikuistaminen oli mahdollista.


Hotellimme Grand Hotel Kazan on hyvä neljän tähden hotelli. Oma huoneeni oli suurensuuri yhdelle hengelle, siisti, mukava ja LÄMMIN. Lämmin oli Kazanissa muutenkin kaikkialla sisätiloissa, jopa niin lämmin että se nousi puheenaiheeksi monen monta kertaa. Samassa hotellissa kanssamme asui joukkueita ainakin Ruotsista, Ranskasta ja Espanjasta. Tanskalaiset jäivät bussista pois edellisellä pysäkillä, joka oli kivenheiton päästä Grand Hotelista. Plussana hotellistamme pääsi suoraan suureen kauppakeskukseen, joten siitä oli helppo livahtaa ostoksille tai lounaalle johonkin lukuisista ravintoloista.

Tuloyön aamu valkeni Kazanissa harmaana

Näkymä huoneeni ikkunasta aukeni kohti hotelli Evropaa ja Kazanin urheiluasioiden ministeriön rakennusta.

Ja lopuksi, kuten tiedetään matkan onnistuminen riippuu seurasta. Seura tällä matkalla oli ensiluokkaista, niin lapset kuin vanhemmatkin, huippujengiä koko sakki. Mutta yhtä ei voi jättää erikseen mainitsematta, vaikka hänet jouduimmekin jättämään Kazaniin. Kyseinen nuori herra, Murat, toimi Suomen joukkueen attaseana kisojen ajan. Emme keksineet asiaa, jota Murat ei olisi pystynyt järjestämään. Alkuun nimitimme häntä orjaksemme, mutta Xiao keksi hetken kuluttua korrektimman nimikkeen, contact person. Siitä alkaen termi yhteyshenkilö oli ahkerassa käytössä. Murat piti meille viimeisenä iltana kauniin puheen, jossa hän kertoi olleensa onnekas saadessaan meidät suomalaiset joukkueekseen. Sitten Murat halasi meitä kaikkia. Lahjoitimme hänelle pieneksi muistoksi vierailustamme Suomen joukkueen pelipaidan.

Murat ja Finland-paita

Kansainvälinen Suomen joukkue (kotikielinä joukkueen jäsenillä suomen lisäksi on ruotsi, espanja, kiina ja tanska) esiintyi edukseen Kazanissa. Kokemusta isosta kisasta tuli roppakaupalla, kuten myös uuteen kulttuuriin tutustumisesta. Hyvillä mielin palasimme koti-Suomeen. Tarina voisi jatkua vielä kertomuksella estäjänaisesta, mutta jääköön hänen legendansa elämään suullisen perimätiedon varassa. Jos kiinnostus heräsi, kuka tahansa matkalla mukana olleista osaa kertoa tarinan :)

Team FI/SV: Joakim, Ludde, Carla, Sofia, Julia, Isabelle, Tony, Joel, Jannica


Parin vuoden takaisia Baselin kisatunnelmia ja Suomen miesten historiallista joukkuepronssia voit käydä fiilistelemässä TÄÄLLÄ.

torstai 3. maaliskuuta 2016

Banana pancakes - sulkapalloilijan protskupannarit

Miksi en ole aiemmin kokeillut paistaa banaanipannareita? Perheen whatsapp-keskusteluun kilahti eräänä päivänä herkullisia kuvia tyttärien pannareista. Eilen sulkiksen jälkeen paistoin sitten minäkin satsin itselleni iltapalaksi.


BANANA PANCAKES yhdelle tai kahdelle herkkusuulle

1 banaani
1 kananmuna
ripaus suolaa
1 rkl grahamjauhoja (jos et siedä gluteenia, jätä jauhot pois tai korvaa gluteenittomilla jauhoilla)
2 rkl (tai yksi mittalusikallinen) maustamatonta heraproteiinijauhetta 
Muussaa banaani ja sekoita se muiden ainesten kanssa. Jos sinulla ei ole protskujauhetta, lisää hieman jauhojen määrää. Jos olet gluteeniton, jätä jauhot pois. No problem! 
Paista lettu- tai blinipannulla molemmin puolin. Rasvaakaan et välttämättä tarvitse, mutta ole tarkkana paistaessasi, etteivät pannarit pala. Itse käytin paistamiseen hieman oivariinia. Tarjoa marjojen tai tuoreiden hedelmäpalojen kera. 
Nam nam! Hyvää ja terveellistä!

tiistai 16. helmikuuta 2016

Pikantti punakaalisalaatti

Raikkaan rapea salaatti on punainen versio kaalisalaatista, jota jokainen ruotsalainen pizzeria tuntuu tarjoavan. Jos pidät tuoreen kaalin rapeasta suutuntumasta ja hapokkaista mauista, tämä on salaatti juuri sinulle. Salaatti valmistuu hetkessä ja säilyy muutaman päivän jääkaapissa. Se sopii monenlaisten ruokien lisukkeeksi. Itse rouskuttelen sitä sellaisenaan myös välipalaksi. Suosittelen!


PIKANTTI PUNAKAALISALAATTI

noin 400 g punakaalia
2-3 rkl valkoviinietikkaa
2-3 rkl oliiviöljyä
mustapippuria
suolaa

Raasta kaali karkealla terällä tai pilko hienoksi terävällä veitsellä. Veitsellä leikattu kaali kannattaa kaulia, jotta se mehustuu mukavasti. Laita kaalisilppu muovipussiin ja kauli (mielellään painavalla marmori-) kaulimella useita kertoja. Siirrä kaalisilppu kulhoon. Lisää viinietikka, oliiviöljy ja mausteet. Sekoita. Anna maustua hetki tai seuraavaan päivään. Viinietikan ja öljyn määrää voit säädellä makusi mukaan ja sen mukaan, miten kosteaa kaalisilppu on.

Erinomainen tarjoiluehdotus löytyy TÄÄLTÄ.

perjantai 12. helmikuuta 2016

Helmikuun klassikkoresepti - inhokki vai suosikki?

Helmikuun klassikko saa veden herahtamaan monen kielelle. Jotkut taasen eivät voisi kuvitella edes maistavansa sitä. Valmistaminen vie aikaa, mutta toisaalta ruoka tekeytyy kuin itsekseen. Ensin keitetään tunti ja sitten paistetaan melkein yhtä kauan. Mitä kummaa siis helmikuussa valmistetaan?


AURA-PUNAJUURIPAISTOS viidelle

1 kg punajuuria
1 paketti Aura-juustoa
2 dl ruoanlaittokermaa
suolaa
pippuria
2 rkl balsamicoa
1 rkl kuivattua rosmariinia

Keitä pestyt punajuuret kuorineen suolatussa vedessä. Keittoaika on noin tunti. Anna jäähtyä hieman. Kuoret irtoavat helposti sormin. Tekniikkaa voisi kuvailla sanalla nylkeminen. Punajuuret voit keittää vaikka päivän pari aiemmin. Ne säilyvät kyllä jääkaapissa.

Lohko punajuuret. Lado uunivuokaan kerroksittain punajuuria ja murusteltua homejuustoa. Mausta jokainen punajuurikerros ripauksella suolaa, rosmariinia ja mustapippuria. Valuta vuokaan balsamico ja kerma. Säästä muutama nokare homejuustoa päällimmäiseksi. Paista 180 asteessa noin 45 minuuttia, kunnes homejuusto paistoksen pinnalla on ruskistunut hieman.


Aura-punajuuripaistos sopii syötäväksi sellaisenaan tai melkein minkä hyvänsä proteiinin lisukkeena. Sen maut ovat syviä ja tummia, joten ehkäpä herkimmät kalaruoat jättäisin pois listalta. Verinen pihvi tai blackened chicken ovat oiva pari paistokselle. Lisukkeeksi tarjoaisin vielä raikasta vihersalaattia ja lasillisen hyvää punaviiniä, esimerkiksi eteläafrikkalaista Babylon's Peak Shiraz-Grenachea.

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

"Päivä, jota en koskaan unohda"

"Meni viikkoja, meni kuukausia, osasin jälleen iloita, sain takaisin innon ja ajattelin, että nyt hitto soikoon minusta tulee jälleen se pelaaja joka olin aiemmin. Lukuisten fysiokäyntien, hirmuisen treenimäärän ja kuukausikontrollien jälkeen pelasin ensimmäisen harjoituspelini. Oli kulunut 10 kuukautta."

Teksti on lainaus erään pahasta loukkaantumisesta kärsineen urheilijan kirjoituksesta. Jotkut saattavat luulla, että tarina olisi sulkapalloilijan kertomaa. Vaan sepä ei ole. Tekstin on kirjoittanut Anna Lindholm, 23-vuotias käsipalloilija ja lasteni serkku.

Kesällä 2011 Anna oli treenannut kovempaa kuin koskaan aikaisemmin. Kaikki näytti hyvältä, kunnes syyskuussa käsipallokauden ensimmäisessä pelissä tapahtui jotakin. Oli pelattu vartti, kun pelitilanteessa Annan polvi hajosi.


Anna


Tuolloin 19-vuotias Anna oli pelannut käsipalloa 14 vuotta. Pari vuotta vanhempi sisko Sofia oli aina pelannut samassa joukkueessa lukuunottamatta Sofian kautta Ruotsissa. Annalla oli nyt edessään polvileikkaus ja sen kivulias jälkitila sekä paljon aikaa, tyhjää aikaa. Tietoisuus siitä, että joukkuekaverit treenaavat ja menevät eteenpäin, kun itse joutuu ensin olemaan liikkumatta ja sitten tekemään "mummutreenejä" ja vesijuoksemaan, tuntui ylivoimaiselta kestää.

Ja siitä huolimatta, kertoo Anna kirjoituksessaan, jälkikäteen päällimmäisenä on mahtava tunne siitä että on pystynyt kuntouttamaan itsensä jälleen pelikuntoon. Anna pohtii kulunutta neljää vuotta ja toteaa, että hän on oppinut paljon. Hän iloitsee siitä, että on voinut auttaa muita saman kokeneita. Vaikka aika heti loukkaantumisen jälkeen oli todella vaikeaa, Anna toteaa myös, ettei vaihtaisi päivääkään pois, koska silloin hän ei olisi siellä missä hän nyt on.

Missä Anna sitten nykyisin on? Hän asuu Oslossa ja pelaa käsipalloa Baekkelaget-nimisessä joukkueessa. Ennen Norjaan muuttoa Annan joukkue Dicken voitti kauden 2014/2015 naisten Suomen mestaruuden. Siskosten pelaaminen samassa joukkueessa sai hienon päätöksen. Sofia lopetti uransa käsipallomaalivahtina Suomen mestaruuteen.


Sofia

Loukkaantumiset ikävä kyllä kuuluvat urheiluun. Äärimmäiset suoritukset vaativat veronsa. Loukkaantuminen vaatii aina myös sopeutumista uuteen tilanteeseen. Kaikki eivät pysty enää ollenkaan palaamaan lajinsa pariin. Voisiko sanoa että sitkeimmät ja/tai onnekkaimmat palaavat. Kaikkein onnekkaimmilla on hyvä turvaverkko ympärillään loukkaantumisen sattuessa.

Jos loukkaantuneen urheilijan tunneskaala on laaja, on läheistenkin huoli melkoinen. Viime perjantaina alakuvan mustapukuinen kaksikko pelasi ensimmäistä kertaa yhdeksään kuukauteen yhdessä. Melkoinen määrä kysymysmerkkejä ehti pelin aikana kulkea läpi pääni. Onko nyt oikea hetki palata kisaamaan? Olisiko järkevää vielä odottaa? Kestääkö selkä? Mitä jos...? jne, jne...

Mutta palataanpa tuohon menneeseen yhdeksään kuukauteen hieman myöhemmin.

Anton ja Jesper, sulkapallon SM-kisat 2016, miesten nelinpelin 1. kierros

Haluaisitko sinä jakaa omia kokemuksiasi loukkaantumisen jälkeisistä fiiliksistä tai kuntoutuksesta? Annan tarinan voit lukea ruotsiksi TÄÄLTÄ.

perjantai 15. tammikuuta 2016

Lööppikamaa

Kympillä hyvää! Paras papusoppa! Runsaasti proteiinia - ei lihaa! Mahottoman maukasta! Tästä sopasta saisi revittyä vaikka minkälaisia otsikoita. Kyseessä on Sopa de Frijoles eli meksikolainen papukeitto, tai oikeastaan sen muunnelma. Eilinen Hesari tarjoili ruokasivuillaan keiton ohjeen, mutta otin vapauden tehdä reseptiin pieniä muutoksia.


SOPA DE FRIJOLES A LA BAD MAMA'S KITCHEN 6 annosta

1 punasipuli
1 keltasipuli
6 valkosipulin kynttä
1 pieni fenkoli
1 punainen chili
2 tl juustokuminaa eli jeeraa
mustapippuria
suolaa
1 parsakaali
1 tölkki tomaattimurskaa (käytin Muttia)
2 rkl oliiviöljyä
noin 500 g säilöttyjä papuja (käytin suuria valkoisia ja mustapapuja)
1,3 litraa vettä
1 tl valkoviinietikkaa
1 tl sokeria

Lisäksi:
1 avokado
1 lime
1 purkki ranskankermaa
maissilastuja

Hienonna sipulit ja valkosipuli. Suikaloi fenkoli ja chili. Kuumenna oliiviöljy kattilassa ja lisää sipulit. Freesaa viitisen minuuttia ja lisää sen jälkeen fenkolisuikaleet, pilkottu parsakaalin jalka, hienonnettu chili sekä hetken kuluttua valkosipuli. Lisää jeera ja rouhi sekaan reilusti mustapippuria. Lisää suolaa maun mukaan. Freesaa hetkinen.

Kaada kattilaan tomaattimurska ja lisää (mielellään valmiiksi kiehautettu) vesi. Hauduta vartin verran. Kaada pavut siivilään ja huuhtele ne kylmällä vedellä. Lisää kattilaan parsakaalin kukinnot ja noin viiden minuutin kuluttua pavut. Anna hautua vielä hetki. Maista, lisää tarvittaessa suolaa, ripaus sokeria ja valkoviinietikkaa. Maista ja mausta kunnes maku on täyteläinen ja muheva.

Pilko kypsä avokado kuutioiksi, ripauta päälle hieman suolaa ja purista limen mehua kuutioiden päälle. Annostele papukeittoa lautaselle ja asettele lisukkeet, eli maissilastut, avokadokuutiot ja ranskankerma keiton päälle.


Miten simppeliä ja herkullista talviruokaa tämä keitto onkaan. Ja oikeasti edullista valmistaa. Laskin raaka-aineiden hinnaksi 10,2 €, mihin en laskenut mukaan sipuleita, valkosipulia ja limeä, jotka löytyivät kotoa valmiina. Myös mausteet ja oliiviöljy puuttuvat laskusta. Niitä meillä on aina runsain mitoin.

Pavuissa on reilusti proteiinia, mutta voit halutessasi paistaa vaikka broileria ylimääräiseksi lisäkkeeksi. Keitto on lisukkeineenkin gluteeniton. Maissilastutkin on valmistettu luontaisesti gluteenittomista raaka-aineista. Keitossa on paljon kaikella tapaa terveellisiä kasviksia. Tärkeintä ruoassa on kuitenkin maku! Hurmaavat tuoksut saivat veden kielelle jo soppaa keitellessä, mutta valmis keitto löi kaikki odotuksetkin laudalta. Siksi herkullista siitä tuli. Kannattaa kokeilla.


Mukavaa perjantai-iltaa ja alkavaa viikonloppua! Olisi kiva kuulla, mikä sinun paras talviruokasi on. Jätäthän kommentin, niin jatketaan juttua.

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Tammikuun klassikkoresepti - paras lettutaikina

Uusi vuosi, uudet kujeet, mutta vanhat reseptit! Päätin julkaista tänä vuonna klassikkoreseptejä joka kuukausi. Taisin samalla tulla luvanneeksi, että blogin pitäminen jatkuu vielä tänäkin vuonna :) Klassikkoresepti-sarja tulee sisältämään ohjeita jälkipolville, niitä "must can" -juttuja. Jännä nähdä, onko jälkikasvu samaan mieltä valinnoistani. Sarjan saa kunnian aloittaa lettutaikinaresepti.


Äitini on aina paistanut lettuja ja lasten mielestä mummin letut ovat tietty niitä parhaita. Tässä ohjeessa on vaikutteita niin äidin lettutaikinasta, kuin myös jo edesmenneen anoppini räiskälereseptistä. Perusraaka-aineita ei taikinassa tarvitse muuttaa, mutta mittasuhteet ovat hioutuneet sellaisiksi, että osaisin vatkata taikinan vaikka unissani. Lettuja voisi pitää varsin arkisina leivonnaisina, mutta kyllähän ne aina luovat arkeenkin pienen juhlan tunnun, eikö vain.

PARAS LETTUTAIKINA noin kuudelle henkilölle

1 litra täysmaitoa
5 kananmunaa
5 dl jauhoja (esim. 1 dl graham- ja 4 dl vehnäjauhoja
1-2 tl suolaa
1 rkl sokeria

Ainekset saavat mielellään olla luomua. Kaikkea on helposti saatavana luomulaatuisena nykyisin. Varsinkin luomumunien ja -maidon kohdalla makueron huomaa kyllä. Rasvaton maito ei kuulu minun mielestäni lettutaikinaan, vaikka muuten siitä pidänkin. Ripaus sokeria varmistaa kauniin ruskean paistopinnan lettuihin ja syventää makua yhdessä suolan kanssa.

Itse tapaan rikkoa munat ensin kulhoon ja rikkoa niiden rakenteen kevyesti vatkaamalla. Lisään sen jälkeen sokerin ja suolan ja kaadan sekaan maidon. Lisään jauhoja vähän kerrallaan vatkaten, kunnes rakenne on sopivaa. Taikina saa mielellään tekeytyä tunnin verran ennen paistamista, joskus pidempäänkin jääkaapissa.

Paista letut kuumalla pannulla molemmin puolin. Käytän yleensä paistamiseen voita tai voi-kasviöljyseosta, ihan vain paremman maun vuoksi.

Lettutaikina on itse asiassa hyvinkin monipuolinen makeiden ja suolaisten herkkujen pohja. Vähän vahingossa keksimme joskus valuttaa lettujen päälle tummaa siirappia. Perfect match! Jos et vielä ole kokeillut, kannattaa tehdä se heti. Suolaisten täytteiden lista on pitkä, mutta mainitaan nyt vaikka perinteisten jauheliha-kasvistäytteiden lisäksi kylmäsavulohi-tilli-tuorejuusto -yhdistelmä ja fläskpannkakor, eli lettuja savukinkun kera paistettuna.

Paistakaa lettuja yhdessä lasten kanssa. Jos vähän rapatessa roiskuu, ei se haittaa. Muistan vieläkin, kun kaverini Minnan isä opetti minua heittämään letun ympäri painavalla valurautapannulla heidän kesämökillään Joutsassa. Mieleenjääviä lettumuistoja on muitakin ja niitä on monta. Onko sinulla jokin, jonka haluaisit jakaa?

Ihanaa lettuvuotta 2016 ihan jokaiselle!