Oravanpyörä pyörii

Niinhän se on, kun arki on lasten pitkän kesäloman jälkeen alkanut, oravanpyörä pyörii jälleen. Blogikin on jäänyt arjen ja flunssan jalkoihin. Kun makaat sohvan pohjalla kolmatta päivää seuranasi lämmittävä inkiväärijuoma ja telkkarin kaukosäädin, alkaa mielen sopukoista nousta uusia ajatuksia. Pysäyttikö liiallinen stressi kropan aiheuttamalla flunssan juuri tähän kohtaan syksyä? Pyöriikö arki liiaksi rutiinien ympärillä? Olisiko aika järjestää joitain asioita uusiksi?

Nämä tytöt osaavat selkeästi irrottautua arjesta. Mikä heidän tarinansa on, siitä ei minulla ole tietoa. Ihastuttava lauma pelmahti pari viikonloppua sitten Kansallismuseoon ja sain napattua heistä kuvan kaukaa.

Syksy on ollut aina lempivuodenaikani. Lämpö viipyilee vielä hämärtyvissä illoissa, mutta tuulenvireessä on jo viileä sävy. On ihana sytyttää kynttilöitä ja tuijotella elävää tulta takassa, niin sisällä kuin ulkonakin. Puutarhakaupat täyttyvät kanervista ja syklaameista. Syvä purppuraväri kuuluu minun syksyyni kiemurtelevien murattien kera.

Uutta intoa ja puhtia eloon on haettava kauniista asioista ja uusista elämyksistä. On aika oppia uutta ja verestää vanhoja taitoja, nautittava kauniiden syyspäivien valosta, niin kauan kuin sitä riittää.

Toinen toistaan opettaen

Iloa ja valoa sinunkin syksyysi. Hypätään pois oravanpyörästä aina kun se on mahdollista.

Danish Junior Cup 2014

Perinteikäs Danish Junior Cup pelattiin 10.-14.10.2014. 30-vuotista taivaltaan juhlinut juniorisulkapalloilijoiden turnaus tarjosi hienoja elämyksiä ja paljon oppia Suomen maajoukkueelle. 25 pelaajaa ikäluokista U13, U15 ja U17 matkasi valmentajiensa ja huoltajiensa kanssa viime perjantaina Kööpenhaminaan. Viikonloppuna pelattiin yksilöturnaus ja alkuviikolla joukkuekisa. Joukkuekisassa parhaiten suomalaisista pärjäsi alle 13-vuotiaiden maajoukkue, joka sijoittui kuudenneksi jättäen taakseen Kööpenhaminan, Ruotsin ja Belgian. Nämä Danish Junior Cupin ensikertalaiset ilahduttivat ennakkoluulottomalla ja pelottomalla asenteellaan ja tietenkin myös taidoillaan.


Takarivissä Julia, Jannica, Joakim, Sami, Steven ja valmentaja Elina, eturivissä Anni ja Carla, siis U13-joukkueemme

Tunteita, niin paljon erilaisia tunteita!

Urheilugaalassa valitaan vuosittain sykähdyttävin urheiluhetki. Oman urheiluvuoteni sykähdyttävimmän hetken sain kokea viime viikonloppuna. Samaan aikaan kun tytär nousi korkeimmalle palkintopallille nelinpeliparinsa kanssa vastaanottamaan kultaista mitalia, isoveli voitti vieressä suomenmestaruuden sulkapallon alle 15-vuotiaiden kaksinpelissä.





Urheilukuviin tallentuu yleensä paljon riemua ja onnistumisen hetkiä. Kuvista voi näkyä myös helpotusta ja jännityksen purkautumista. Kullan menetyksen aiheuttama karvas pettymys on hopeapallille kiivetessä saattanut jo hieman laantua, tai sitten ei.

Kuvien ulkopuolelle jäävät yleensä suuremmat epäonnistumiset ja kyyneliin purkautuvat pettymyksen tunteet. Tappion hetkellä on kuitenkin hyvä muistaa vanha viisaus: "Voittajia ovat yleensä entiset häviäjät, jotka päättivät yrittää uudelleen."

Bad Mama's kitchenin eväillä saavutettiin tällä kertaa hyvä tulos myös tankkauksessa. Pikainen pastasalaatti syntyi periaatteella: Mitäköhän kaapista löytyy?



VOITOKKAAN PÄIVÄN KYLMÄ PASTASALAATTI iso kattilallinen

300 g kokojyväfarfalle-pastaa
1 iso suippopaprika
300 g savukinkkua kuutioina
1 prk tölkkimandariineja
1 ruukku Salanova-salaattia
1/2 dl sitruunaoliiviöljyä
suolaa, pippuria, rakuunaa

Keitä pasta ohjeen mukaan. Jäähdytä. Pilko kinkku ja paprika, valuta mandariinit ja revi salaatti. Sekoita kaikki ainekset ja mausta. Pakkaa eväsrasioihin, sujauta rasiat kylmälaukkuun ja varaa matkaan mukaan ruokailuvälineet.

Urheilua ja unelmia - sulkapallon SM-kisat

Viikonloppu on vierähtänyt sulkapallon SM-kisoja lähietäisyydeltä seuraten. Ja tarkoitan ihan kirjaimellisesti lähietäisyydeltä, nimittäin rajatuomarina. En tiedä kuvittelenko vain, mutta väitän että siinä rajalla istuessa pystyy aistimaan pelaajien ajatuksia, menemään jollain oudolla tavalla heidän päänsä sisälle ja päättelemään ottelun lopputuloksen. Ei siis sitä, montako pistettä pelaajat onnistuvat saamaan, vaan sen kumpi voittaa. Vahva väite, tiedetään!

Suomenmestaruudet ratkottiin aika lailla tuttujen nimien kesken. Kaikki finalistit ovat erittäin taitavia sulkapalloilijoita, kokeneita ja monissa liemissä keitettyjä. Mikä sitten ratkaisee sen, kenelle kunnian kukko laulaa? Kun fyysiset ja taidolliset ominaisuudet ovat samalla tasolla, ratkaisee korvien väli. Niin se vain on. Mikä sitten vaikuttaa siihen korvien väliseen tilaan pelin aikana? Siihen onkin vaikeampi vastata.

Olen kuluneen vuoden aikana saanut hieman oppia sellaisista asioista kuin sisäinen puhe, tietoinen läsnäolo ja rentoumistaidot. Näitä taitoja voi soveltaa niin työ- kuin yksityiselämässäkin. Osia oppimastani olen ujuttanut myös arkijutusteluun perheemme nuorison kanssa. Älkää kertoko heille, että he ovat joutuneet äitinsä amatöörimäisen keittiöpsykologisoinnin kohteeksi :)

Sisäinen puhe on mielestäni mainio esimerkki siitä, miten voi selvitä voittajana haastavista tilanteista. Sisäinen puhe voi olla luonteeltaan joko kannustavaa tai hajottavaa. Harjoittelemalla myönteistä sisäistä puhetta voi tiukan paikan tullen pystypäin jatkaa kohti tavoitettaan tyyliin: pomo antoi palautetta työtehtävästä, joka ei sujunut odotusten mukaisesti. Ajattelen: "Nyt kun tiedän, mistä kiikastaa, osaan tehdä saman työn paremmin ensi kerralla." Hajottava sisäinen puhe kuuluisi suunnilleen näin: "Voi ei, pomo haukkui mut. Mä oon ihan surkee työssäni, saan varmasti potkut kohta."

Sama asia sulkismatsiin vietynä kuuluisi näin: "Hävisin tärkeän pisteen. No, se oli vain yksi piste. Mulla on hyvät mahikset kääntää peli vielä itselleni." Tai näin: "Voi ei, toi piste olis ollu pakko voittaa. Nyt mä häviin tän matsin."

Voisiko tuo olla se juttu, jonka rajatuomarin tarkka silmä näkee pelaajissa?



Kuvassa sulkapallon naisten kaksinpelin tuore suomenmestari Airi Mikkelä. Onnittelut Airille, jolla on varmasti mahtava ura edessään. Kuva on lainattu Airin blogista My Feathered Dreams - Airi Mikkelä. Kannattaa vierailla: Klikkaa

Tapion Sulan juniorieliitti 2013 ja turnauseväät

Esport Centerin ravintola ansaitsee melkein täydet pisteet tarjonnastaan. Tänä viikonloppuna pelattu Tapion Sulan juniorieliitti houkutteli paikalle noin 150 juniori-ikäistä sulkapalloilijaa. Esport Centerissä on aina ollut turnausviikonloppuina tarjolla lämmin lounas, runsas salaattipöytä ja täytettyjä ruisleipiä. Myös muuta urheilijan ruokavalioon sopivaa tarjottavaa on saatavilla. Pieni miinus tulee siitä, että tarjolla olevat proteiinijuomat sisältävät keinotekoisia makeutusaineita. Ei se mitään, ilman niitäkin tullaan toimeen.



Mitä sitten kylmälaukkuun pakattiin tällä kertaa. Tietenkin turnausevästä, jonka ohje löytyy TÄÄLTÄ. Lisäksi tarvittiin vain hedelmiä, kasvispaloja, voileipiä ja palautusjuomia. Näiden lisäksi nautittiin kunnon lounas hallin ravintolassa.

Tankkaamisen onnistuminen on tuikitärkeää pelien onnistumisen kannalta. Se huomattiin tässäkin turnauksessa. Parasta on vain noudattaa itse hyväksi havaitsemiaan tapoja ja pakata eväslaukkuun sitä mikä maistuu ja minkä tietää toimivan.



Välillä peli äityy näin vauhdikkaaksi, ettei kamerakaan pysy mukana.



Mikä sitten oli viikonlopun pelillinen anti? Pojken Blå: kolme lajia (PK-17, PN-17, SN-15), 11 peliä, kolme finaalipaikkaa, kaksi hopeaa, yksi kulta. Cute Noisy Girl: kolme lajia (TK-13, TN-13, SN-13), 13 peliä, kolme finaalipaikkaa, kaksi hopeaa, yksi kulta. Aina on kiva voittaa mitaleja, mutta parasta sulkiksessa on kuitenkin kaverit ja se, että pystyy tekemään hyviä pelejä. Kiitokset jälleen valmentajille, pelikavereille ja muille kannustusjoukoille. Tavataan taas!

Älytön älypuhelinvimma

Kolme teiniä omissa huoneissaan. Minä ja Husband olohuoneessa, toinen läppäri sylissään toinen älypuhelimensa lumoissa. Tarkistuskysymys kaikuu ilmoille: "Onko täällä ketään, joka ei ole netissä nyt?" Ei ole! Onko tässä mitään järkeä? No ei!

Päätimme (siis me vanhemmat) viettää yhden arki-illan ilman älypuhelimia ja läppäreitä. Teinit taipuivat yhteiseen päätökseen, koska heille ei annettu vaihtoehtoja :)

Mitä tapahtui? Kuopus helpotti omaa tilannettaan ja unohti puhelimensa kaverin luokse. Pojken Blålla oli treenit, joten pari tuntia illasta meni heittämällä ilman puhelinta. Pelasimme jazzia ja joimme teetä, keskustelimme, teimme jopa vähän kotitöitä. Läppäri avattiin vain, kun piti tarkistaa seuraavan päivän poikkeavia bussiaikatauluja, jotta Cute Noisy Girl pääsee treeneihin itsekseen.



Miksi tällainen kokeilu? Nykyihmisten ainainen kiire on mielestäni pitkältikin itse aiheutettua. Aina löytyy aikaa tehdä Facebook-statuksen päivitys, lukea vielä muutamaa blogia, tarkistaa kavereiden instagram-kuvat ja kommentoida niitä. Katsotaan vielä pari tuntia illassa telkkaria, niin johan jää monta tärkeää asiaa tekemättä, "koska en ole ehtinyt".

Tiedän mitä mietit! Mutta ei, en ajattele että sometus ja muu digihaahuilu on turhaa, päinvastoin. Se kehittää sosiaalisia taitoja, tilanneälyä ja medialukutaitoa. Varsinkin nuorisosta löytyy koko joukko erittäin fiksuja ihmisiä, jotka nivovat somettamisen luontevaksi osaksi elämäänsä ja tuottavat mahtavaa sisältöä harrastuksistaan ja kokemuspiiristään nettiin meidän muiden iloksi. Silloin kun digitaivallus on OSA elämää, eikä se vie vapaa-aikaa kokonaan, se on mielestäni hyvinkin ok. Kohtuus on hyväksi tässäkin asiassa.

Hyvä tapa testata, onko ruutuajasta tullut liian suuri osa elämää, on pitää puhelimeton ja muutenkin ruutuajasta vapaa ilta. Jos tunnet vieroitusoireita, kannattaa siitä tehdä tapa vaikka kerran tai kaksi viikossa.

Totuus on kuitenkin se, että ihmisen aivot kaipaavat virikkeetöntä aikaa ja totaalista lepoa, niin nuorten kuin meidän aikuistenkin. Minä haluan olla myös varma siitä, että perheemme nuoriso saa tarpeeksi unta. Kaikki kolme harrastavat tiiviisti ja monestikin harjoitukset ovat myöhään illalla. Palautuminen ja sitä kautta omassa lajissa kehittyminen edellyttävät riittävän määrän laadukasta yöunta.



P.S. Solskensflickan oli saanut 75 viestiä puhelimeensa tuon yhden illan aikana erilaisista medioista ja ryhmäkeskusteluista. Kovin hämmentävää mielestäni. Ja juu, meillä vietetään jatkossakin yksi ilta viikossa vailla ruutuaikaa.