Sulkapalloliitto on raportoinut jo kattavasti Suomen U15-joukkueen eli Tiikereiden peleistä, joten ajattelin kirjoittaa vähän siitä, mitä muuta EM-kisojen aikana tapahtui. Lisäksi parhaillaan pelataan alle 17-vuotiaiden EM-kisoja Puolan Lubinissa, joten sopii kai meidän kotiin jääneiden hieman muistella vajaan kuukauden takaisia kisatunnelmia. Tässä tulee siis tarina:
KAZAN BEHIND THE SCENES
Matkustusta ja odottelua
Kazan ei ole hirvittävän kaukana Helsingistä, kun ottaa huomioon että suora lento sinne kestää kaksi ja puoli tuntia. Finnairin suora lento kolme kertaa viikossa kuulostaa hyvältä, paitsi että reitti jäi tauolle tammikuun lopussa ja EM-kisat pelattiin helmikuussa. Meille lankesi siis matkustustavaksi leppoisa Allegro-matka Helsingistä Pietariin ja sen jälkeen lepakkovuoro Aeroflotilla Pietarista Kazaniin, joten reipas 14-henkinen seurueemme oli perillä hotellissa kello neljältä torstaiaamuna 18. helmikuuta. Onneksi torstaina oli aikaa lepäillä ja kerätä voimia. Torstai-iltana Tiikerit kävivät tekemässä valmistavan harjoituksen, jonka jälkeen uni maistui hyvin.
Totuimme matkalla odottelemaan. Odotimme junaa, lentokonetta, ruokaa, pelien alkamista jne. Ehkäpä pisimmästä odottelusta joutui kärsimään Joakimin isä Jarkko. Jostain syystä, joka ei meille selvinnyt, käydessämme kazanilaisessa ravintola Skazkassa syömässä Jarkon ruoka saapui pöytään vasta kun muut olivat jo syöneet jälkiruokansakin ja henkilökunta teki lähtöä kotiin.
Kysyin tyttäreltä kotiin tultuamme, minkälaista hänen mielestään oli venäläinen ruoka. Vastaus oli yksioikoinen: "Ruskeaa!" Kyllä vain, se oli Kazanissa pitkältikin ruskeaa. Mutta, joukossa oli myös helmiä. Erilaiset taikinakuoreen leivotut piiraat olivat ihan mainioita. Jos ei saanut selkoa tekstistä, piti vain opetella muistamaan, minkämuotoinen piirakka kätkee sisälleen haudutettuja kasviksia, lihaa ja perunaa, kananmunaa ja perunaa jne. Borchkeitto sattuu olemaan herkkuani. Sitä oli tarjolla sulkishallin ravintolassa parinakin päivänä. Suuri lusikallinen smetanaa sekaan ja piiras kyytipojaksi ja ah, miten hyvä lounas se olikaan.
Ohjelmassa oli myös fanitusta ja kannustamista. Enimmäkseen fanitus tapahtui sillä puolella hallia, jossa aikuiset pelasivat. Kannustaminen sen sijaan sai suuremmat mittasuhteet junnujen puolella hallia. Hurrasimme tottakai kaikille suomalaisille läpi pelien, mutta myös ruotsalaisille, joiden kanssa mukavat naapurisuhteet vahvistuivat entisestään. Paulan kanssa suunnittelimme kansainvälisen kannustuspalveluyrityksen perustamista :) Liiketoimintasuunnitelma vaatii hieman hiomista, ennen kuin voimme jättää nykyiset päivätyömme.
Sulkapallon suuria nimiä käyskenteli lähietäisyydellä hallissa ja matkusti kanssamme samalla kisabussilla hotellille ja sieltä hallille. Olihan se hienoa! Juttelin Carolina Marinin kanssa hänen kännykkäpelistään. Noh, siis nolosti kysyin, kun hän istui bussissa vieressäni, kumpi sujuu paremmin, sulkis vai mobiilipeli. Daah, kuinka noloa... Mutta hei, Peter Gade, Viktor Axelsen, Marc Zwiebler, Jan O Jorgensen, Mathias Boe ja tietty Scott Evans ja Dmitry Zavadsky, suosikkini herrasmiesmäisen pelityylinsä vuoksi.
 |
| Viktor Axelsen kirjoitti ahkerasti nimmareita |
 |
| Hengailua ruotsalaisten kanssa |
Kun junnujen kisa oli saatu päätökseen, Jonas ja Bosse (valmentajat) järjestivät Suomen ja Ruotsin pelaajille yhteiset treenit. Treenit sujuivat hyvin ja saivat mukavan lisämausteen, kun harkkahalliin ilmestyi koko Tanskan miesjoukkue. Lisäksi hallissa lämmittelivät omiin peleihinsä Tanskan nuori kyky Anna Thea Madsen ja kokenut bulgarialainen Petya Nedelcheva. Junnut saivat kivasti kannustusta kaikilta vanhemmilta pelaajilta.
 |
| Junnut treenaa ja Tanskan Anna Thea Madsen katselee |
Venäläiset osaavat seremonioiden järjestämisen. Palkintojenjakoon osallistui joukko hämmästyttävän yhdennäköisiä kaunottaria ja nuoria miehiä univormuissaan. Meidän "backstage-passiemme" ansiosta pääsimme kulkemaan kaikkialla turnaushallissa, joten tämänkin hetken ikuistaminen oli mahdollista.
Hotellimme Grand Hotel Kazan on hyvä neljän tähden hotelli. Oma huoneeni oli suurensuuri yhdelle hengelle, siisti, mukava ja LÄMMIN. Lämmin oli Kazanissa muutenkin kaikkialla sisätiloissa, jopa niin lämmin että se nousi puheenaiheeksi monen monta kertaa. Samassa hotellissa kanssamme asui joukkueita ainakin Ruotsista, Ranskasta ja Espanjasta. Tanskalaiset jäivät bussista pois edellisellä pysäkillä, joka oli kivenheiton päästä Grand Hotelista. Plussana hotellistamme pääsi suoraan suureen kauppakeskukseen, joten siitä oli helppo livahtaa ostoksille tai lounaalle johonkin lukuisista ravintoloista.
 |
| Tuloyön aamu valkeni Kazanissa harmaana |
Näkymä huoneeni ikkunasta aukeni kohti hotelli Evropaa ja Kazanin urheiluasioiden ministeriön rakennusta.
Ja lopuksi, kuten tiedetään matkan onnistuminen riippuu seurasta. Seura tällä matkalla oli ensiluokkaista, niin lapset kuin vanhemmatkin, huippujengiä koko sakki. Mutta yhtä ei voi jättää erikseen mainitsematta, vaikka hänet jouduimmekin jättämään Kazaniin. Kyseinen nuori herra, Murat, toimi Suomen joukkueen attaseana kisojen ajan. Emme keksineet asiaa, jota Murat ei olisi pystynyt järjestämään. Alkuun nimitimme häntä orjaksemme, mutta Xiao keksi hetken kuluttua korrektimman nimikkeen, contact person. Siitä alkaen termi yhteyshenkilö oli ahkerassa käytössä. Murat piti meille viimeisenä iltana kauniin puheen, jossa hän kertoi olleensa onnekas saadessaan meidät suomalaiset joukkueekseen. Sitten Murat halasi meitä kaikkia. Lahjoitimme hänelle pieneksi muistoksi vierailustamme Suomen joukkueen pelipaidan.
 |
| Murat ja Finland-paita |
Kansainvälinen Suomen joukkue (kotikielinä joukkueen jäsenillä suomen lisäksi on ruotsi, espanja, kiina ja tanska) esiintyi edukseen Kazanissa. Kokemusta isosta kisasta tuli roppakaupalla, kuten myös uuteen kulttuuriin tutustumisesta. Hyvillä mielin palasimme koti-Suomeen. Tarina voisi jatkua vielä kertomuksella estäjänaisesta, mutta jääköön hänen legendansa elämään suullisen perimätiedon varassa. Jos kiinnostus heräsi, kuka tahansa matkalla mukana olleista osaa kertoa tarinan :)
 |
| Team FI/SV: Joakim, Ludde, Carla, Sofia, Julia, Isabelle, Tony, Joel, Jannica |
Parin vuoden takaisia Baselin kisatunnelmia ja Suomen miesten historiallista joukkuepronssia voit käydä fiilistelemässä TÄÄLLÄ.
