Äiti-viestijän mentaaliblokki ja ranskalainen tomaattipiirakka

Muutaman viikon kestänyt mentaaliblokki kirjoittamista kohtaan alkaa pikkuhiljaa hellittää. Kuluneet viikot ovat olleet hienoja ja samalla rankkoja.

Viime viikkojen makuelämyksistä hienoimpia on ollut tämä ranskalainen tomaattipiirakka.



Samalla yritän mielessäni pohtia hieman sitä, miksi on paljon helpompaa kirjoittaa reseptejä ja kertoa ruoan valmistusvaiheista, kuin kertoa siitä, mitä elävässä elämässä on tapahtunut viime aikoina.



Mutta, mutta, tomaattipiirakka! Muutamia ohjeita eri lähteistä selailtuani oma versioni syntyi näin:

RANSKALAINEN TOMAATTIPIIRAKKA 1 piirakkavuoallinen


Valmista ensin rahkavoitaikina.

RAHKAVOITAIKINA

100 g voita (tai voi-kasviöljyseosta)
150 g maitorahkaa
1/2 tl suolaa
2,5 dl grahamjauhoja
vajaa 1/2 tl ruokasoodaa
vajaa 1/2 tl leivinjauhetta

Sekoita huoneenlämmin voi ja maitorahka hyvin toisiinsa. Lisää sooda ja leivinjauhe jauhoihin. Sekoita jauhot voi-rahkaseokseen. Ripottele hieman jauhoja taikinan päälle ja siirrä se jääkaappiin lepäämään.

Täytteeseen tarvitset:

4 kypsää tomaattia
1 tl suolaa
3 tl sokeria
mustapippuria myllystä
1 rkl Dijon-sinappia
2 valkosipulin kynttä
3 dl juustoraastetta
3 tl kuivattuja yrttejä maun mukaan

Taikinan levättyä painele se pyöreään piirakkavuokaan ja pistele haarukalla siihen reikiä.



Paista taikinaa 10 minuuttia 175 asteessa.

Viipaloi tomaatit ja ripottele sokeri ja rouhi mustapippuria viipaleiden päälle. Pilko valkosipulin kynnet.



Sivele Dijon-sinappi esipaistetun pohjan päälle. Lisää valkosipuli sinapin päälle.



Lisää sen jälkeen kerros juustoraastetta, tomaattiviipaleet, yrtit ja suola. Lisää loput juustoraasteet päällimmäiseksi ja paista piirakkaa vielä noin 20 minuuttia.



Tämä piiras tuo mieleen kesän ja auringon. Dijon lisää makujen kerroksellisuutta ja juusto pyöristää yhdessä yrttien kanssa piiraan todelliseksi makujen sinfoniaksi. Nauti sellaisenaan tai hyvän punaviinilasillisen kera, jos on maljan kohottamisen aika.

Meidän perheen sulkapalloharrastus on tarjonnut juhlahetkiä viimeisen parin viikon aikana. Juniorit ovat kantaneet kotiin ikäluokkamestaruus- ja SM-mitaleita ikäluokissa alle 13-, 15-, 17- ja 19-vuotiaat, yhteensä seitsemän kappaletta. Viisi mitaleista on kultaisia ja kaksi hopeisia. Vaikka seuraankin hyvin läheltä antaumuksellista treenaamista ja urheilullista elämäntapaa, on vieläkin vaikeaa käsittää menestyksen määrää. Tulevilta vuosilta toivon ensisijaisesti terveyttä ja onnellisuutta. Jos mitaleita on tullakseen vielä näiden lisäksi, ovat ne tervetullut bonus kovasta työstä.