Mamma Mia mikä päivä!

Värikäs, vauhdikas, taidokas, hauska! Tätä kaikkea on tänään Svenska Teaterissa ensi-iltansa saava Abba-musikaali Mamma Mia. Voi onnea, pääsin katsomaan viime keskiviikon ennakkonäytöstä. Lähes kolmituntinen ilotulitus Abba-musiikkia sekä Donnan ja Sofien tarina ei jättänyt ketään kylmäksi. Menkää katsomaan, jos vain suinkin mahdollista! TV5 esittää muuten Mamma Mia -leffan tänään klo 21. Taidan asettua villasukkineni viltin alle sohvannurkkaan katsomaan sitä.



Väri-ilotulitus jatkukoon! Tiedättehän, että tuoremehu ei koskaan voi olla liian kylmää. Jep, näin on. Ja tiedättehän senkin, että me suomalaiset syömme aivan liian vähän tuoreita asioita. Yhdistin nämä kaksi asiaa ja aloin lisäämään aamutuoremehuuni marjoja suoraan pakastimesta. Näin ne toimivat ikään kuin jääpaloina, mutta lisäksi tuovat tarpeellisia vitamiineja ja flavonoideja aamupalaani. Bonuksena se God Morgon -purkki kestää vähän pidempään :)







Lasin pohjalta voi lusikoida juuri sopivasti sulaneet marjat suuhunsa. Herkullista lauantaita!

Sporttaajan Mutti-soppa

Arkistoistani löytyy reseptikirja vuosien takaa, jossa on mahtava tomaattikeiton ohje. Sopan nimi on SLURPS-keitto. Pelkkä reseptin näkeminen nostaa joka kerta veden kielelle. Tässä tulee nyt sulkapalloilijoille ja muille sporttaajille tuunattu ohje, johon tehdään pohjaksi tomaattikeitto ja lisätään hiilareita tummilla makaroneilla sekä protskut broilerilla. Tomaatti on tietty Muttia, koska se on oikeasti laadukasta. Kiitos Henri Alénin, nyt minäkin sen tiedän.



SPORTTAAJAN MUTTI-SOPPA 8 annosta

700 g broilerfileitä naturel
2 sipulia
1 kokonainen valkosipuli
2 rkl oliiviöljyä
2 prk Mutti-tomaatteja (murskaa tai kokonaisia)
3 prk vettä
5 dl tummaa makaronia
3 tl suolaa
1 rkl valkoviinietikkaa
1 rkl sokeria
mustapippuria
timjamia (tuoretta tai kuivattua)

Miksei aina voi olla syyskuu?

Vaikka kesä on ollut kuinka ihana, huomaan aina elokuun päättyessä olevani syysihminen. Paahtava kuumuus on kääntynyt syyskuun kuulaudeksi. Loppukesän ja alkusyksyn sadonkorjuuaika on parasta ja välillä pahintakin aikaa omenapaljouden takia. Tänä vuonna omppuja on aikalailla sopivasti. Niistä on riittänyt kakkukokeiluihin, hilloksi ja tuoremehuksi. Kun tuossa taannoin vihjasin omenapiirakasta, huusi perhe yhteen ääneen perinteistä omenapiirakkaa. Ei saa säästellä voita, sokeria tai jauhoja ja pitää olla reilusti kanelia. Selvä se, gluteenittomat yms. kokeilut ovat ilmeisesti ylittäneet muutamien sietokyvyn. Pojken Blå lisäsi vielä varmuuden vuoksi: "Perinteiseen omenapiirakkaan ei sitten käytetä ruisjauhoja!"



Tässä se siis tulee: muhkean muropohjan omaava mehukas ja kanelinen omenapiirakka.

PERINTEINEN OMENAPIIRAKKA

Pohja:

150 g voita
1,5 dl sokeria
2 kananmunaa
2 dl vehnäjauhoja
2 dl grahamjauhoja (Siis täysjyvävehnäjauhoja antamaan rouheutta makuun. Voi myös käyttää vain tavallisia vehnäjauhoja.)
1 tl leivinjauhetta

Täyte:

kotimaisia luomuomppuja, jos vain mahdollista
5-6 pienehköä omenaa viipaleina
sokeria
vaniljasokeria
kanelia

Vatkaa voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää 1 rkl jauhoja ja kananmunat. Pieni määrä jauhoja estää taikinaa juoksettumasta.



Sekoita kuivat aineet keskenään ja kääntele muun taikinan joukkoon. Painele taikina piirakkavuokaan ja laita vuoka jääkaappiin.



Pese ja kuori halutessasi omenat vaikka näin:


Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Viipaloi omenat ja asettele viipaleet kauniisti piirakkapohjan päälle.



Ripottele omenaviipaleiden päälle reilusti sokeria ja maun mukaan kanelia sekä vaniljasokeria. Paista piirakkaa noin 20 minuuttia tai kunnes pohja on kullanruskea ja omenat hieman pehmentyneet.



Omenapiirakka on parhaimmillaan lämpimänä. Klassikkolisuke sille on paksu vaniljakastike (ohje TÄÄLTÄ) tai vaniljajäätelö.



Puoli tuntia, viisi henkilöä, litra jätskiä ja perinteisestä omenapiirakasta oli vain muruset jäljellä. Ei jäänyt epäselväksi, mikä oli perheen suosikkipiirakka kaikista tämän syksyn kokeiluista :)

Tämä on ansa!

Ärsyttävät pikkukärpäset riemuitsevat syksyn makeista mauista. Banaani- tai kukkakärpäsparvet herkuttelevat omenoilla tai millä vain keittiön pöydälle unohtuneella makealla. Paras tapa pyydystää ne on virittää viinillinen ansa. Lorauta tilkka viiniä lasiin. Peitä lasin suu kelmulla. Pistä kelmuun pieniä reikiä terävällä veitsellä. Kärpäset löytävät lasiin, mutta eivät ulos sieltä. Tadaa! Taistelu voitettu! 

Pensaspapu ja parhaat kaverit

Oman pihan pavut yllättivät. Yhteen lavakaulukseen kylvetty vajaa pussillinen pensaspapuja antoi satoa reilusti yli kilon. Ensi kesänä pitää lisätä papujen viljelysalaa. Voisi myös kasvattaa eri lajikkeita, joita Viherpiha esittelee TÄÄLLÄ.

Vihreän pavun parhaat kaverit ovat valkosipuli ja pekoni. Perinteinen yhdistelmä sopii monen ruokalajin lisukkeeksi tai vaikka osaksi lämmintä salaattia.





PAPU-PEKONILISÄKE 4 annosta

400 g vihreitä papuja, esim. pensaspapuja
2 isoa valkosipulin kynttä
100 g pekonia
suolaa
oliiviöljyä
voita

Kiehauta vesi kattilassa, lisää suolaa. Poista pavuista kanta. Lisää pavut ja keitä noin 10 minuuttia. Siinä ajassa raakojen papujen sisältämä myrkyllinen glykosidi ehtii hajota. Keitinvesi kaadetaan pois.

Pannu kuumenemaan ja siihen loraus oliiviöljyä ja nokare voita. Pilko valkosipulit ja kuullota ne vaalean ruskeiksi ja siirrä lautaselle.



Jätä pannulle rasva ja hyvä valkosipuliaromi. Näin pavut saavat herkullista lisämaustetta. Lisää siis pavut pannulle ja kääntele niitä kunnes ne saavat hieman väriä. Lisää pilkottu pekoni ja kypsennä se. Lisää lopuksi valkosipulit. Maista ja mausta suolalla tarvittaessa.



Meidän nuoriso on ihan hulluna papuihin ja väittävät että tämä annos on korkeintaan kahdelle hengelle. Suhtaudu siis kriittisesti ohjeen annosmäärään.

Nigellan manteli-omenakakku - luontaisesti gluteeniton syysherkku

Voi onnea - oman pihan omenat ovat innostuneet kasvamaan viimeksi kuluneen viikon aikana. Kiitos kuulunee runsaille syyskesän sateille. Ja kun on omppuja, pitää leipoa! Mielessä on jopa yön tunteina käynyt omenakakku. Leivoin Nigella Lawsonin omena-mantelikakun,jonka resepti on kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokas. Alkuperäinen ohje löytyy TÄÄLTÄ.



Maltan harvemmin noudattaa reseptejä, mutta nyt oikaisin vain parissa kohtaa. En suostu kuorimaan hyviä kotimaisia omppuja, joten en kuorinut nytkään. Lisäksi kaapista löytyi mantelijauhetta, joten käytin sitä kokonaisten mantelien sijaan. Vältin kiusauksen lisätä vaniljaa ja kanelia, joten resepti on aika lähellä alkuperäistä. Yllättäen taikinan määrä riitti kahteen vuokaan, joten voitele valmiiksi kaksi kakkuvuokaa.

NIGELLA LAWSON'S APPLE AND ALMOND CAKE 2 matalaa kakkua

1 litra omenoita pieninä paloina
2 tl sokeria
1 rkl sitruunamehua

Lisää kaikki ainekset kattilaan ja hauduta kymmenisen minuuttia. Painele kauhalla soseeksi. Anna jäähtyä.



8 kananmunaa
275 g sokeria
325 g mantelijauhetta

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää hieman jäähtynyt omenasose. Lisää mantelijauhot viimeisenä. Kaada taikina kakkuvuokiin ja paista 175 asteessa noin 25 minuuttia. Kokeile cocktailtikulla kakun kypsyyttä. Jos tikkuun ei tartu taikinaa, kakku on kypsä. Kakku on herkullinen lämpimänä ja niin on muuten kylmänäkin. Ripottelin kakun päälle reilusti paahdettuja ja pilkottuja pähkinöitä. Ne olisi voinut laittaa uuniinkin, jos olisi muistanut...



Manteli-omenakakku osoittautui niin oivaksi koostumukseltaan, että siitä voisi hyvinkin valmistaa gluteenittoman täytekakun. Kakku on niin kostea, ettei se täytekakkupohjana kaipaisi lainkaan kostutusta. Tämä väite vaatii todisteita, joten ennen pitkää saatte lukea täältä täytekakkukokeilustakin.



Sillä aikaa nautitaan kauniista syksystä. Onko muuten kukaan valmistanut herkkuja pihlajan- tai ruusunmarjoista? Silmänruokaa niistä löytyy Viherpiha-lehden jutusta TÄÄLTÄ.