perjantai 15. tammikuuta 2016

Lööppikamaa

Kympillä hyvää! Paras papusoppa! Runsaasti proteiinia - ei lihaa! Mahottoman maukasta! Tästä sopasta saisi revittyä vaikka minkälaisia otsikoita. Kyseessä on Sopa de Frijoles eli meksikolainen papukeitto, tai oikeastaan sen muunnelma. Eilinen Hesari tarjoili ruokasivuillaan keiton ohjeen, mutta otin vapauden tehdä reseptiin pieniä muutoksia.


SOPA DE FRIJOLES A LA BAD MAMA'S KITCHEN 6 annosta

1 punasipuli
1 keltasipuli
6 valkosipulin kynttä
1 pieni fenkoli
1 punainen chili
2 tl juustokuminaa eli jeeraa
mustapippuria
suolaa
1 parsakaali
1 tölkki tomaattimurskaa (käytin Muttia)
2 rkl oliiviöljyä
noin 500 g säilöttyjä papuja (käytin suuria valkoisia ja mustapapuja)
1,3 litraa vettä
1 tl valkoviinietikkaa
1 tl sokeria

Lisäksi:
1 avokado
1 lime
1 purkki ranskankermaa
maissilastuja

Hienonna sipulit ja valkosipuli. Suikaloi fenkoli ja chili. Kuumenna oliiviöljy kattilassa ja lisää sipulit. Freesaa viitisen minuuttia ja lisää sen jälkeen fenkolisuikaleet, pilkottu parsakaalin jalka, hienonnettu chili sekä hetken kuluttua valkosipuli. Lisää jeera ja rouhi sekaan reilusti mustapippuria. Lisää suolaa maun mukaan. Freesaa hetkinen.

Kaada kattilaan tomaattimurska ja lisää (mielellään valmiiksi kiehautettu) vesi. Hauduta vartin verran. Kaada pavut siivilään ja huuhtele ne kylmällä vedellä. Lisää kattilaan parsakaalin kukinnot ja noin viiden minuutin kuluttua pavut. Anna hautua vielä hetki. Maista, lisää tarvittaessa suolaa, ripaus sokeria ja valkoviinietikkaa. Maista ja mausta kunnes maku on täyteläinen ja muheva.

Pilko kypsä avokado kuutioiksi, ripauta päälle hieman suolaa ja purista limen mehua kuutioiden päälle. Annostele papukeittoa lautaselle ja asettele lisukkeet, eli maissilastut, avokadokuutiot ja ranskankerma keiton päälle.


Miten simppeliä ja herkullista talviruokaa tämä keitto onkaan. Ja oikeasti edullista valmistaa. Laskin raaka-aineiden hinnaksi 10,2 €, mihin en laskenut mukaan sipuleita, valkosipulia ja limeä, jotka löytyivät kotoa valmiina. Myös mausteet ja oliiviöljy puuttuvat laskusta. Niitä meillä on aina runsain mitoin.

Pavuissa on reilusti proteiinia, mutta voit halutessasi paistaa vaikka broileria ylimääräiseksi lisäkkeeksi. Keitto on lisukkeineenkin gluteeniton. Maissilastutkin on valmistettu luontaisesti gluteenittomista raaka-aineista. Keitossa on paljon kaikella tapaa terveellisiä kasviksia. Tärkeintä ruoassa on kuitenkin maku! Hurmaavat tuoksut saivat veden kielelle jo soppaa keitellessä, mutta valmis keitto löi kaikki odotuksetkin laudalta. Siksi herkullista siitä tuli. Kannattaa kokeilla.


Mukavaa perjantai-iltaa ja alkavaa viikonloppua! Olisi kiva kuulla, mikä sinun paras talviruokasi on. Jätäthän kommentin, niin jatketaan juttua.

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Tammikuun klassikkoresepti - paras lettutaikina

Uusi vuosi, uudet kujeet, mutta vanhat reseptit! Päätin julkaista tänä vuonna klassikkoreseptejä joka kuukausi. Taisin samalla tulla luvanneeksi, että blogin pitäminen jatkuu vielä tänäkin vuonna :) Klassikkoresepti-sarja tulee sisältämään ohjeita jälkipolville, niitä "must can" -juttuja. Jännä nähdä, onko jälkikasvu samaan mieltä valinnoistani. Sarjan saa kunnian aloittaa lettutaikinaresepti.


Äitini on aina paistanut lettuja ja lasten mielestä mummin letut ovat tietty niitä parhaita. Tässä ohjeessa on vaikutteita niin äidin lettutaikinasta, kuin myös jo edesmenneen anoppini räiskälereseptistä. Perusraaka-aineita ei taikinassa tarvitse muuttaa, mutta mittasuhteet ovat hioutuneet sellaisiksi, että osaisin vatkata taikinan vaikka unissani. Lettuja voisi pitää varsin arkisina leivonnaisina, mutta kyllähän ne aina luovat arkeenkin pienen juhlan tunnun, eikö vain.

PARAS LETTUTAIKINA noin kuudelle henkilölle

1 litra täysmaitoa
5 kananmunaa
5 dl jauhoja (esim. 1 dl graham- ja 4 dl vehnäjauhoja
1-2 tl suolaa
1 rkl sokeria

Ainekset saavat mielellään olla luomua. Kaikkea on helposti saatavana luomulaatuisena nykyisin. Varsinkin luomumunien ja -maidon kohdalla makueron huomaa kyllä. Rasvaton maito ei kuulu minun mielestäni lettutaikinaan, vaikka muuten siitä pidänkin. Ripaus sokeria varmistaa kauniin ruskean paistopinnan lettuihin ja syventää makua yhdessä suolan kanssa.

Itse tapaan rikkoa munat ensin kulhoon ja rikkoa niiden rakenteen kevyesti vatkaamalla. Lisään sen jälkeen sokerin ja suolan ja kaadan sekaan maidon. Lisään jauhoja vähän kerrallaan vatkaten, kunnes rakenne on sopivaa. Taikina saa mielellään tekeytyä tunnin verran ennen paistamista, joskus pidempäänkin jääkaapissa.

Paista letut kuumalla pannulla molemmin puolin. Käytän yleensä paistamiseen voita tai voi-kasviöljyseosta, ihan vain paremman maun vuoksi.

Lettutaikina on itse asiassa hyvinkin monipuolinen makeiden ja suolaisten herkkujen pohja. Vähän vahingossa keksimme joskus valuttaa lettujen päälle tummaa siirappia. Perfect match! Jos et vielä ole kokeillut, kannattaa tehdä se heti. Suolaisten täytteiden lista on pitkä, mutta mainitaan nyt vaikka perinteisten jauheliha-kasvistäytteiden lisäksi kylmäsavulohi-tilli-tuorejuusto -yhdistelmä ja fläskpannkakor, eli lettuja savukinkun kera paistettuna.

Paistakaa lettuja yhdessä lasten kanssa. Jos vähän rapatessa roiskuu, ei se haittaa. Muistan vieläkin, kun kaverini Minnan isä opetti minua heittämään letun ympäri painavalla valurautapannulla heidän kesämökillään Joutsassa. Mieleenjääviä lettumuistoja on muitakin ja niitä on monta. Onko sinulla jokin, jonka haluaisit jakaa?

Ihanaa lettuvuotta 2016 ihan jokaiselle!