Viime viikonlopun suurin sulkapallopöhinä tapahtui Vantaan Energia Areenalla. Tietenkin, koska SM-kisat ovat kotimaisen sulkapallon vuoden kohokohta. Tänä vuonna pöhinä muuttui joiltain osin pöllämystykseksi. Valta vaihtui ja yhtäkkiä kaikki ei ollutkaan kuten aina ennen. Olitko sinä paikalla? Kerro ja kuvaile tunnelmia!
Pieni joukko suomalaisia matkusti Myyrmäen sijasta Malmöhön. Alle 13-luokan liittoryhmäpelaajat Joakim&Carla&Jannica mammamafian kera ottivat siivet alleen ja lennähtivät Kööpenhaminaan perjantai-iltana kummasteltuaan Seutulassa ensin Finnairin myötämielisyyttä Bangkokista palaajia kohtaan ja sen jälkeen armottoman hidasta koneen lastaamista. Puolitoista tuntia myöhässä kone starttasi. Se siitä ihanan raukeasta illasta hotellilla. Junayhteys Kastrupista Malmön keskustaan sen sijaan on vertaansa vailla ja vuoroväli tiheä. Onneksi!
Kofeiinia ja hiilareita tankattiin ennen lähtöä.
Turnaus oli osa Sweden Junior Touria. Meidän hallissa Malmö Badmintoncenterissä pelattiin sekä eliittikisa, johon suomalaiset osallistuivat, että alemman tason kansallinen kisa. Ruotsissa on sulkapallon harrastajia merkittävästi enemmän kuin Suomessa ja näin ollen tuossa 20 kentän hallissa mahtui pelaamaan vain alle 13- ja alle 17-vuotiaiden luokka. Samaan aikaan Lundissa pelattiin alle 15-vuotiaiden kisa. Siellä Suomen lippua piti korkealla Vicce, eli Victor Lindahl, Suomen ykköstykki alle 15-vuotiaiden luokassa.
Kisan tuloksista kerrotaan jo Suomen Sulkapalloliiton sivuilla
KLIK. Siksi ajattelin kertoa vähän siitäkin, mitä kisamatkojen aikana muuten tapahtuu. Useinkin peliaikataulut ovat tiukkoja ja pelejä on varsinkin junioriluokissa paljon, kun monet pelaavat vielä kaikkia pelimuotoja. Pelien väliaikoina tankataan ja yritetään kerätä voimia seuraavaan peliin. Nämä 12-vuotiaat, joiden kanssa matkalla oltiin, ovat energisiä ja hauskoja matkaseuralaisia, joten hilpeitä tilannekuvia kertyi jälleen kameraan aimo nippu.
Me junaa odotetaan...
Kyllä Toyota Prius Plussaan mahtuu kuski, kuusi matkustajaa ja kolmen sulkapalloilijan laukut sekä mammamafian matkatavarat.
No tytöt, otetaanpas teistä kuva mitalien kunniaksi.
Nyt niitä jo vähän naurattaa...
Ja tähänhän se sitten aina menee.
Joakim on herrasmies ja otti kuvan mammamafiasta riittävän kaukaa. Näin me näytetään ihan nuorilta ja näteiltä, eikö vain ;)
Lämmittely on tosi tosi tärkeää.
Tukholmalaisen Täby Badmintonföreningin valmentajana toimii Peter Axelsson, jonka sulkapallomeriitit ovat melkoiset: "Peter har 25 SM titlar, vinnare av World cup i mixed, brons vid VM i herrdubbel, Lag EM mästare två gånger. deltagit vid 3 olympiader och tillhörde världstoppen i herrdubbel i över 10 år." 25 Ruotsin mestaruutta, World Cup -voitto sekanelinpelissä, MM-pronssia miesten nelinpelissä, joukkue-euroopanmestari kaksi kertaa, osallistunut olympialaisiin kolme kertaa. Ilmankos Carla kuuntelee tarkasti, mitä Peterillä on sanottavanaan :)
Toinen tukholmalaisseura Spårvägen Badmintonförening oli lähtenyt matkaan peräti 48 pelaajan voimin. Luku kertoo varmasti harrastajapohjan laajuudesta ja myös siitä, että kilpailemiseen ohjataan ja kannustetaan heti alkajatasolta lähtien. Ruotsin alle 13-vuotiaiden tyttöjen ykkössijaa rankinglistalla pitää juuri Spårvägeniä edustava Thyra Hultman. Thyra voitti tässä turnauksessa kaksi kultaa, tyttöjen kaksinpelissä ja sekanelinpelissä yhdessä niinikään Spårvägenin Filip Karlborgin kanssa. Thyran äiti on muuten alunperin suomalainen. Hej Mia!
Jannica, Joakim, Thyra ja Filip
Arvatenkin isoilla seuroilla on mukana myös ammattivalmentajat. Meidän pelaajille tarjolla ollut valmennusosaaminen oli vaatimattomampaa. Mammamafia sai pariinkin otteeseen kuulla pelien tauoilla, miten "kiva" on kun vastustajilla on kaksi osaavan näköistä valmentajaa ja "meillä on vaan teiät". No hyvinhän me pärjättiin kuitenkin :)
Yövyimme paikallisessa Mercure-hotellissa, josta on kävelymatka sulkishallille. Puolimatkan krouvista löytyi Burger King ja iso kauppakeskus, jonka H&M:stä löytyi täydennystä matkalaukkuihin. Kotiin oli näet unohtunut niin välihousut kuin hanskatkin. Vaikka Etelä-Ruotsissa oltiinkin, kylmä viima sai pukemaan useammankin kerroksen päälle ulkoiltaessa.
Nopeet tytöt!
Finaalipäivänä saimme seuraksemme myös Victorin isineen. Viccen seurassa ei tylsää hetkeä ole, vaikkakin hän rauhoittui hetkeksi myös valmennushommiin.
Normaalisti meno näyttää kuitenkin tältä...
...ja tältä
Viccekin pelasi hyvän turnauksen. Hänen tuloksiinsa
TÄSTÄ.
Syödäkin pitää. Ostarin ICAsta haettiin evästä. Melkein poikkeuksetta Ruotsin sulkishalleilta saa oikein hyvää lounasta. Niin nytkin. Hallin ravintolan lounaslistalla oli mm. pasta bolognesea ja gulassia. Nam! Voileivät (macka) ja kookospallot (kokosbollar) maistuivat myös. Kisojen jälkeen suuntasimme paikalliseen Vapianoon, jonka pastat täyttivät pelaajien ja mammamafian tyhjentyneet energiavarannot. Kannustaminenkin on rankkaa puuhaa.
Ja sitten taas vähän matkustettiin. Tässä odotellaan junaa.
Matkasta jäi jälleen hyviä muistoja ja tunnelmia tallennettavaksi. Kiitos matkaseurasta Maria ja Bettina, sekä J&C&J. Koskas lähdetään uudelleen?
