Pasta on tosi monipuolinen ja helppo arjen pikaruoka, joka sopii antamaan energiaa niin aivoillemme kuin lihaksillekin. Pasta sopii siis mainiosti kaikille urheilijoille, gluteenittomana niille, jotka kokevat voivansa paremmin ilman gluteenia. Mikä on sinun suosikkikastikkeesi pastan kanssa? Minä taisin juuri löytää uuden suosikin listan jatkoksi. Pasta on niin monipuolista, nopeaa ja helppoa valmistaa, että meillä sitä tarjoillaan viikoittain erilaisten kastikkeiden ja lisukkeiden kera. Uudet vinkit makumaailmaan ovat aina tervetulleita. Sekä pesto- että avokadopastat maistuvat meidän perheelle, joten huusin hurraata ja riensin oitis testaamaan, kun löysin kevyen avokadopeston ohjeen. Tähän pestoon ei tule tippaakaan öljyä vaan terveelliset rasvat siihen saadaan avokadosta.
Avokadopeston ohje on peräisin englanninkielisestä Ambitious Kitchen -blogista. Tein siihen vain pieniä muutoksia. Oma versioni on tällainen:
AVOKADO-PESTOPASTA neljälle
Avokadopeston ainekset:
1/2-1 kypsä avokado (1 pieni tai puolikas suuresta)
1 ruukku basilikaa
1-2 valkosipulin kynttä maun mukaan
2 rkl mantelijauhetta tai pinjansiemeniä
1-2 rkl sitruunamehua maun mukaan
3 rkl kylmää vettä
1/2 dl hienoksi raastettua parmesanjuustoa
suolaa, pippuria
Keitä lisäksi neljä annosta haluamaasi pastaa ohjeen mukaan. Säästä 1 dl keitinvettä.
Keittiön laatikossa on majaillut vuosikausia käyttämättömänä lahjaksi saatu Tupperwaren pieni ihmekone, jonkin sortin silppuri. Päätin kokeilla sitä avokadopeston valmistukseen ja kas, se toimi kuin unelma. Juuri sopivan vetoinen vekotin jauhoi ainekset juuri sopivaksi massaksi, ei aivan sileäksi vaan sekaan jäi mukavia sattumia.
Halkaise avokado, poista kivi ja kaavi sisältö silppuriin, jos sellaisen omistat. Blenderi tai yleiskonekin toimii, mutta varo jauhamasta massaa liian sileäksi. Tämä krouvimpi versio on ainakin minun makuuni ja sopii pastakastikkeeksi tosi hyvin. Riivi basilikanlehdet leikkuulaudalle ja silppua niitä veitsellä hieman pienemmäksi. Alkuperäisessä ohjeessa oli mantelijauheen tilalla pinjansiemeniä, jotka varmasti sopivatkin avokadopestoon mainiosti. Meillä ei vain sattunut niitä olemaan ja mantelijauhe korvasi ne oikein hyvin.
Kuori valkosipulinkynnet ja lisää ne sekä muutkin ainekset silppuriin. Jauha, kunnes koostumus on sopiva. Jos käytät peston levitteenä leivän päällä, voit jauhaa sen hienommaksikin. Tarkista suola ja lisää tarvittaessa. Pastakastikkeeseen käytettävä pesto saa olla reilummin suolattua, koska pasta lieventää suolaisuutta.
Keitin pastaksi tällä kertaa Barillan liguripastaa, joka sopikin tosi hyvin avokadopeston kanssa.
Keitä pasta ja säästä desin verran keitinvettä. Sekoita keitinvesi valmiiseen avokadopestoon. Lisää pesto sen jälkeen pastan päälle kattilaan ja sekoittele hetken kuumentaen pastaa, jolloin kastike imeytyy siihen mukavasti.
Voit paistaa tai höyryttää halutessasi jotakin proteiinia, lihaa, kanaa tai kalaa pastan seuraksi. Meillä oli hakusessa nyt vain kevyt vegepasta, joten pasta tarjottiin vain sitruunaviipaleen ja basilikanlehtien kanssa.
Lisäksi vielä hieman parmesanraastetta ja lasillinen tuttua Leth Duett -valkoviiniä. Herkullista ja aromikasta, niin pasta kuin viinikin!
Miltä tämä kevyempi pesto sinusta kuulostaa?
keskiviikko 20. toukokuuta 2015
lauantai 16. toukokuuta 2015
Ihan pihalla!
Klisee tai ei, mutta täytyy sanoa että kyllä luonto on ihmeellinen. Puutarha tuntuu kovin mahtipontiselta sanalta, kun ajattelen pientä takapihamme plänttiä, joka on valjastettu hyötykasvien kasvatukseen. Omaan vain hennosti vihertävän peukalon, joten tähän mennessä kasvatuskokeilut ovat rajoittuneet vain vaatimattomia puutarhurin kykyjä vaativiin kasveihin. Talven jäljiltä löysin kuin varkain jo komeisiin mittoihin kasvaneen ruohosipulituppaan, valtavasti raparperia, lavakauluksessa suikertavaa minttua ja Pusulasta meille muuttanutta lipstikkaa. Tästä se kesä alkaa ja kohta pääsee toivottavasti istutuspuuhiin.
torstai 14. toukokuuta 2015
Insalata caprese ja Leth Duett
Kotimaiset tomaatit ja basilika, italialainen oliiviöljy, luomumozzarella ja balsamico, niistä syntyy klassinen tomaatti-mozzarellasalaatti insalata caprese. Se huuhdellaan alas raikkaalla itävaltalaisella Leth Duett -valkkarilla. Mukava vapaapäivä on kääntynyt illaksi. Yksi lapsi haettu aamulla lentokentältä ja kaksi viety sinne iltapäivällä. Ilo kotiinpalanneesta ja jo ikävä matkaan lähteneitä. On saunottu. TV lähettää lätkää Tsekeistä. Mikäpä tässä on ihmisen ollessa. Ihanaa pyhäpäivän iltaa sinullekin.
keskiviikko 13. toukokuuta 2015
Fanitan Ville Elorantaa ja Kotusta
Kokemattomampi saattaisi luulla Elorantaa lätkänpelaajaksi tai blogin aihealueen huomioon ottaen vaikka sulkapalloilijaksi. Mutta ehei, Eloranta ei ole urheilija, ainakaan minun tietääkseni. Ihan siis sellaiseen perinteiseen fanityttömeininkiin en ole sortunut. En stalkkaa hänen kotiovellaan tai vietä aikaa hänen työpaikkansa edessä nimmaria kärkkymässä. Minulla ei muuten ole millään muotoa tähän postaukseen sopivia kuvia, joten kaivelin arkistojen kätköistä erilaisista vihanneksista ja hedelmistä ottamiani kuvia sen kuvitukseksi. Anteeksi ja kiitos, että ymmärrätte :)
Mietitkö kenties, miksi julistan fanittavani juuri Ville Elorantaa? Kiinnostaako sinua tietää, kuka hän on? Hurraa, jos tiedät ja hip hip hurraa, jos myös arvostat häntä! Siinä tapauksessa todennäköisesti rakastat kaunista äidinkieltämme ja saatatpa olla myös innokas kirjoittaja. Ja mikä ihmeen Kotus? Joku bändi vai?
Haluan nostaa Ville Elorannan ja Kotuksen esille nimenomaan blogissani,missäpä muuallakaan. Aika ajoin saa lukea kiivasta keskustelua siitä, miten jonkun bloggarin tekstien sisältämät kielioppi- ja kirjoitusvirheet ärsyttävät lukijoita siinä määrin, että uhataan lopettaa koko blogin seuraaminen. Täytyy myöntää, että itsekin olen joskus poistunut takavasemmalle siitä syystä, että teksti on ollut vaikealukuista ja siten menettänyt kiinnostavuutensa. Ville ja Kotus voisivat auttaa.
Mietitkö kenties, miksi julistan fanittavani juuri Ville Elorantaa? Kiinnostaako sinua tietää, kuka hän on? Hurraa, jos tiedät ja hip hip hurraa, jos myös arvostat häntä! Siinä tapauksessa todennäköisesti rakastat kaunista äidinkieltämme ja saatatpa olla myös innokas kirjoittaja. Ja mikä ihmeen Kotus? Joku bändi vai?
Haluan nostaa Ville Elorannan ja Kotuksen esille nimenomaan blogissani,
lauantai 9. toukokuuta 2015
Sporttimutsin terveellinen äitienpäiväleivos
Voi mahoton, itsekään en uskonut, että niistä tulisi NÄIN HYVIÄ! Oikeastaan olen sitä mieltä, että juhlapäivän herkkujen ei tarvitse olla mitenkään superterveellisiä. Silloin kun on juhlan aika, juhlitaan kaloreita laskematta. Kun nyt kuitenkin huomenna sattuu olemaan äitienpäivä, nimesin Bad Mama's Kitchenissä syntyneen terveellisen sporttikansan leivonnaisen sen mukaan. Mikä parasta, tämä leivonnainen on hyvä vaihtoehto energiapatukoille.
TERVEELLINEN ÄITIENPÄIVÄLEIVOS 6 kappaletta
Taikina:
3 dl kaurahiutaleita (keliaakikolle puhdaskauraa)
12 kuivattua taatelia
60 g maapähkinävoita (käytin Meridianin smooth-luomua, jossa hieman merisuolaa)
1 tl kanelia
noin 0,5 dl kylmää vettä
TERVEELLINEN ÄITIENPÄIVÄLEIVOS 6 kappaletta
Taikina:
3 dl kaurahiutaleita (keliaakikolle puhdaskauraa)
12 kuivattua taatelia
60 g maapähkinävoita (käytin Meridianin smooth-luomua, jossa hieman merisuolaa)
1 tl kanelia
noin 0,5 dl kylmää vettä
lauantai 2. toukokuuta 2015
Ravintola Diip Tallinnassa
Nuorimmainen pelasi ensimmäisen Tallinnan turnauksensa. Tiedossa oli vain vähän pelejä lauantaina, joten päätimme myös turisteilla Tallinnassa viikonlopun aikana. Lauantai-illan ruokapaikaksi valikoitui blogeissa kovasti kiitelty ravintola Diip. Ulospäin vaatimattoman näköinen Diip täytti kaikki odotukset. Paikka sijaitsee Kalamajan kaupunginosassa osoitteessa Soo 1/6.
Sisustus on kodikas ja vähän mummolahenkinen. Lapsille löytyy leikkinurkkaus, jonka nähtyään 12-vuotiaat neitokaiset huokaisivat huomattavan syvään ihastuksesta, mutta purjehtivat kuitenkin coolisti ohitse.
Ystävällinen henkilökunta tulkkasi tarvittavan vironkielisestä ruokalistasta englannin ja suomen mennessä iloisesti sekaisin.
Diipin astiat erottuivat edukseen normaalista valkoisesta ravintolaposliinista. Leipä oli kuin kotona leivottua ja se tarjoiltiin pestovoin kera.
Listalta valikoitui seurueemme lautasille suomalaisittain edullisia annoksia. Kallein valitsemistamme oli päivän kala, 12 €, ahvenia primöörien kera ja hauskasti limetillä maustettua perunamuusia. Kastike kruunasi tasapainoisen annoksen, kuten myös lasi suositeltua amerikkalaista kuivaa rieslingiä.
Pihvi jauhetusta lampaasta, jonka täytteenä oli punaisia linssejä, raikkaan jugurttikastikkeen kera.
Kevyesti savustettu lohi linguinen ja ihanan kastikkeen kera, hinta 7 €!
Jälkiruoat olivat takuuvarmoja klassikoita pannacottaa ja suklaafondantia taiten valmistettuina tuoreiden marjojen ja ravintolan oman jäätelön saattelemana. Epäitalialaisittain mammamafian jäsenet joivat cappuccinot vielä jälkiruokien kera, vaikka kello oli kerennyt jo iltayhdeksään. Ihanat kupit ja kauniit koristelut toivat plussaa kahvinautintoon.
Lauantai-ilta Diipissä oli melko hiljainen. Toivottavasti tämä ei ollut merkki paikan suosion laskusta. Meidän nelihenkisen seurueemme lisäksi syömässä oli yksi paikalliselta kuulostanut pariskunta ja kaksi muuta suomalaista seuruetta. Tosin asiakaspaikkojakaan ei ole kuin kolmisenkymmentä. Ravintolaan on satamasta matkaa vajaa kilometri ja se tarjoilee sunnuntaisin myös brunssia. Käykää ihmeessä nauttimassa Diipin hyvästä ruoasta ja rennon kohteliaasta palvelusta Tallinnassa käydessänne. Ravintolan Facebook-sivun löydät TÄÄLTÄ.
Sulkapallokin sujui hyvin. Tuloksena oli kultamitali alle 13-vuotiaiden tyttöjen kaksinpelistä.
Sisustus on kodikas ja vähän mummolahenkinen. Lapsille löytyy leikkinurkkaus, jonka nähtyään 12-vuotiaat neitokaiset huokaisivat huomattavan syvään ihastuksesta, mutta purjehtivat kuitenkin coolisti ohitse.
Ystävällinen henkilökunta tulkkasi tarvittavan vironkielisestä ruokalistasta englannin ja suomen mennessä iloisesti sekaisin.
Diipin astiat erottuivat edukseen normaalista valkoisesta ravintolaposliinista. Leipä oli kuin kotona leivottua ja se tarjoiltiin pestovoin kera.
Listalta valikoitui seurueemme lautasille suomalaisittain edullisia annoksia. Kallein valitsemistamme oli päivän kala, 12 €, ahvenia primöörien kera ja hauskasti limetillä maustettua perunamuusia. Kastike kruunasi tasapainoisen annoksen, kuten myös lasi suositeltua amerikkalaista kuivaa rieslingiä.
Pihvi jauhetusta lampaasta, jonka täytteenä oli punaisia linssejä, raikkaan jugurttikastikkeen kera.
Kevyesti savustettu lohi linguinen ja ihanan kastikkeen kera, hinta 7 €!
Jälkiruoat olivat takuuvarmoja klassikoita pannacottaa ja suklaafondantia taiten valmistettuina tuoreiden marjojen ja ravintolan oman jäätelön saattelemana. Epäitalialaisittain mammamafian jäsenet joivat cappuccinot vielä jälkiruokien kera, vaikka kello oli kerennyt jo iltayhdeksään. Ihanat kupit ja kauniit koristelut toivat plussaa kahvinautintoon.
Lauantai-ilta Diipissä oli melko hiljainen. Toivottavasti tämä ei ollut merkki paikan suosion laskusta. Meidän nelihenkisen seurueemme lisäksi syömässä oli yksi paikalliselta kuulostanut pariskunta ja kaksi muuta suomalaista seuruetta. Tosin asiakaspaikkojakaan ei ole kuin kolmisenkymmentä. Ravintolaan on satamasta matkaa vajaa kilometri ja se tarjoilee sunnuntaisin myös brunssia. Käykää ihmeessä nauttimassa Diipin hyvästä ruoasta ja rennon kohteliaasta palvelusta Tallinnassa käydessänne. Ravintolan Facebook-sivun löydät TÄÄLTÄ.
Sulkapallokin sujui hyvin. Tuloksena oli kultamitali alle 13-vuotiaiden tyttöjen kaksinpelistä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)