"Päivä, jota en koskaan unohda"

"Meni viikkoja, meni kuukausia, osasin jälleen iloita, sain takaisin innon ja ajattelin, että nyt hitto soikoon minusta tulee jälleen se pelaaja joka olin aiemmin. Lukuisten fysiokäyntien, hirmuisen treenimäärän ja kuukausikontrollien jälkeen pelasin ensimmäisen harjoituspelini. Oli kulunut 10 kuukautta."

Teksti on lainaus erään pahasta loukkaantumisesta kärsineen urheilijan kirjoituksesta. Jotkut saattavat luulla, että tarina olisi sulkapalloilijan kertomaa. Vaan sepä ei ole. Tekstin on kirjoittanut Anna Lindholm, 23-vuotias käsipalloilija ja lasteni serkku.

Kesällä 2011 Anna oli treenannut kovempaa kuin koskaan aikaisemmin. Kaikki näytti hyvältä, kunnes syyskuussa käsipallokauden ensimmäisessä pelissä tapahtui jotakin. Oli pelattu vartti, kun pelitilanteessa Annan polvi hajosi.

Anna

Tuolloin 19-vuotias Anna oli pelannut käsipalloa 14 vuotta. Pari vuotta vanhempi sisko Sofia oli aina pelannut samassa joukkueessa lukuunottamatta Sofian kautta Ruotsissa. Annalla oli nyt edessään polvileikkaus ja sen kivulias jälkitila sekä paljon aikaa, tyhjää aikaa. Tietoisuus siitä, että joukkuekaverit treenaavat ja menevät eteenpäin, kun itse joutuu ensin olemaan liikkumatta ja sitten tekemään "mummutreenejä" ja vesijuoksemaan, tuntui ylivoimaiselta kestää.

Ja siitä huolimatta, kertoo Anna kirjoituksessaan, jälkikäteen päällimmäisenä on mahtava tunne siitä että on pystynyt kuntouttamaan itsensä jälleen pelikuntoon. Anna pohtii kulunutta neljää vuotta ja toteaa, että hän on oppinut paljon. Hän iloitsee siitä, että on voinut auttaa muita saman kokeneita. Vaikka aika heti loukkaantumisen jälkeen oli todella vaikeaa, Anna toteaa myös, ettei vaihtaisi päivääkään pois, koska silloin hän ei olisi siellä missä hän nyt on.

Missä Anna sitten nykyisin on? Hän asuu Oslossa ja pelaa käsipalloa Baekkelaget-nimisessä joukkueessa. Ennen Norjaan muuttoa Annan joukkue Dicken voitti kauden 2014/2015 naisten Suomen mestaruuden. Siskosten pelaaminen samassa joukkueessa sai hienon päätöksen. Sofia lopetti uransa käsipallomaalivahtina Suomen mestaruuteen.

Sofia

Loukkaantumiset ikävä kyllä kuuluvat urheiluun. Äärimmäiset suoritukset vaativat veronsa. Loukkaantuminen vaatii aina myös sopeutumista uuteen tilanteeseen. Kaikki eivät pysty enää ollenkaan palaamaan lajinsa pariin. Voisiko sanoa että sitkeimmät ja/tai onnekkaimmat palaavat. Kaikkein onnekkaimmilla on hyvä turvaverkko ympärillään loukkaantumisen sattuessa.

Jos loukkaantuneen urheilijan tunneskaala on laaja, on läheistenkin huoli melkoinen. Viime perjantaina alakuvan mustapukuinen kaksikko pelasi ensimmäistä kertaa yhdeksään kuukauteen yhdessä. Melkoinen määrä kysymysmerkkejä ehti pelin aikana kulkea läpi pääni. Onko nyt oikea hetki palata kisaamaan? Olisiko järkevää vielä odottaa? Kestääkö selkä? Mitä jos...? jne, jne...

Mutta palataanpa tuohon menneeseen yhdeksään kuukauteen hieman myöhemmin.

Anton ja Jesper, sulkapallon SM-kisat 2016, miesten nelinpelin 1. kierros

Haluaisitko sinä jakaa omia kokemuksiasi loukkaantumisen jälkeisistä fiiliksistä tai kuntoutuksesta? Annan tarinan voit lukea ruotsiksi TÄÄLTÄ.

Lööppikamaa

Kympillä hyvää! Paras papusoppa! Runsaasti proteiinia - ei lihaa! Mahottoman maukasta! Tästä sopasta saisi revittyä vaikka minkälaisia otsikoita. Kyseessä on Sopa de Frijoles eli meksikolainen papukeitto, tai oikeastaan sen muunnelma. Eilinen Hesari tarjoili ruokasivuillaan keiton ohjeen, mutta otin vapauden tehdä reseptiin pieniä muutoksia.

SOPA DE FRIJOLES A LA BAD MAMA'S KITCHEN 6 annosta

1 punasipuli
1 keltasipuli
6 valkosipulin kynttä
1 pieni fenkoli
1 punainen chili
2 tl juustokuminaa eli jeeraa
mustapippuria
suolaa
1 parsakaali
1 tölkki tomaattimurskaa (käytin Muttia)
2 rkl oliiviöljyä
noin 500 g säilöttyjä papuja (käytin suuria valkoisia ja mustapapuja)
1,3 litraa vettä
1 tl valkoviinietikkaa
1 tl sokeria

Lisäksi:
1 avokado
1 lime
1 purkki ranskankermaa
maissilastuja

Hienonna sipulit ja valkosipuli. Suikaloi fenkoli ja chili. Kuumenna oliiviöljy kattilassa ja lisää sipulit. Freesaa viitisen minuuttia ja lisää sen jälkeen fenkolisuikaleet, pilkottu parsakaalin jalka, hienonnettu chili sekä hetken kuluttua valkosipuli. Lisää jeera ja rouhi sekaan reilusti mustapippuria. Lisää suolaa maun mukaan. Freesaa hetkinen.

Kaada kattilaan tomaattimurska ja lisää (mielellään valmiiksi kiehautettu) vesi. Hauduta vartin verran. Kaada pavut siivilään ja huuhtele ne kylmällä vedellä. Lisää kattilaan parsakaalin kukinnot ja noin viiden minuutin kuluttua pavut. Anna hautua vielä hetki. Maista, lisää tarvittaessa suolaa, ripaus sokeria ja valkoviinietikkaa. Maista ja mausta kunnes maku on täyteläinen ja muheva.

Pilko kypsä avokado kuutioiksi, ripauta päälle hieman suolaa ja purista limen mehua kuutioiden päälle. Annostele papukeittoa lautaselle ja asettele lisukkeet, eli maissilastut, avokadokuutiot ja ranskankerma keiton päälle.

Miten simppeliä ja herkullista talviruokaa tämä keitto onkaan. Ja oikeasti edullista valmistaa. Laskin raaka-aineiden hinnaksi 10,2 €, mihin en laskenut mukaan sipuleita, valkosipulia ja limeä, jotka löytyivät kotoa valmiina. Myös mausteet ja oliiviöljy puuttuvat laskusta. Niitä meillä on aina runsain mitoin.

Pavuissa on reilusti proteiinia, mutta voit halutessasi paistaa vaikka broileria ylimääräiseksi lisäkkeeksi. Keitto on lisukkeineenkin gluteeniton. Maissilastutkin on valmistettu luontaisesti gluteenittomista raaka-aineista. Keitossa on paljon kaikella tapaa terveellisiä kasviksia. Tärkeintä ruoassa on kuitenkin maku! Hurmaavat tuoksut saivat veden kielelle jo soppaa keitellessä, mutta valmis keitto löi kaikki odotuksetkin laudalta. Siksi herkullista siitä tuli. Kannattaa kokeilla.

Mukavaa perjantai-iltaa ja alkavaa viikonloppua! Olisi kiva kuulla, mikä sinun paras talviruokasi on. Jätäthän kommentin, niin jatketaan juttua.

Tammikuun klassikkoresepti - paras lettutaikina

Uusi vuosi, uudet kujeet, mutta vanhat reseptit! Päätin julkaista tänä vuonna klassikkoreseptejä joka kuukausi. Taisin samalla tulla luvanneeksi, että blogin pitäminen jatkuu vielä tänäkin vuonna :) Klassikkoresepti-sarja tulee sisältämään ohjeita jälkipolville, niitä "must can" -juttuja. Jännä nähdä, onko jälkikasvu samaan mieltä valinnoistani. Sarjan saa kunnian aloittaa lettutaikinaresepti.

Äitini on aina paistanut lettuja ja lasten mielestä mummin letut ovat tietty niitä parhaita. Tässä ohjeessa on vaikutteita niin äidin lettutaikinasta, kuin myös jo edesmenneen anoppini räiskälereseptistä. Perusraaka-aineita ei taikinassa tarvitse muuttaa, mutta mittasuhteet ovat hioutuneet sellaisiksi, että osaisin vatkata taikinan vaikka unissani. Lettuja voisi pitää varsin arkisina leivonnaisina, mutta kyllähän ne aina luovat arkeenkin pienen juhlan tunnun, eikö vain.

PARAS LETTUTAIKINA noin kuudelle henkilölle

1 litra täysmaitoa
5 kananmunaa
5 dl jauhoja (esim. 1 dl graham- ja 4 dl vehnäjauhoja
1-2 tl suolaa
1 rkl sokeria

Ainekset saavat mielellään olla luomua. Kaikkea on helposti saatavana luomulaatuisena nykyisin. Varsinkin luomumunien ja -maidon kohdalla makueron huomaa kyllä. Rasvaton maito ei kuulu minun mielestäni lettutaikinaan, vaikka muuten siitä pidänkin. Ripaus sokeria varmistaa kauniin ruskean paistopinnan lettuihin ja syventää makua yhdessä suolan kanssa.

Itse tapaan rikkoa munat ensin kulhoon ja rikkoa niiden rakenteen kevyesti vatkaamalla. Lisään sen jälkeen sokerin ja suolan ja kaadan sekaan maidon. Lisään jauhoja vähän kerrallaan vatkaten, kunnes rakenne on sopivaa. Taikina saa mielellään tekeytyä tunnin verran ennen paistamista, joskus pidempäänkin jääkaapissa.

Paista letut kuumalla pannulla molemmin puolin. Käytän yleensä paistamiseen voita tai voi-kasviöljyseosta, ihan vain paremman maun vuoksi.

Lettutaikina on itse asiassa hyvinkin monipuolinen makeiden ja suolaisten herkkujen pohja. Vähän vahingossa keksimme joskus valuttaa lettujen päälle tummaa siirappia. Perfect match! Jos et vielä ole kokeillut, kannattaa tehdä se heti. Suolaisten täytteiden lista on pitkä, mutta mainitaan nyt vaikka perinteisten jauheliha-kasvistäytteiden lisäksi kylmäsavulohi-tilli-tuorejuusto -yhdistelmä ja fläskpannkakor, eli lettuja savukinkun kera paistettuna.

Paistakaa lettuja yhdessä lasten kanssa. Jos vähän rapatessa roiskuu, ei se haittaa. Muistan vieläkin, kun kaverini Minnan isä opetti minua heittämään letun ympäri painavalla valurautapannulla heidän kesämökillään Joutsassa. Mieleenjääviä lettumuistoja on muitakin ja niitä on monta. Onko sinulla jokin, jonka haluaisit jakaa?

Ihanaa lettuvuotta 2016 ihan jokaiselle!

Mandoliini soi - tuloksena herkullinen kinkkukiusaus

Joulupukki oli sujauttanut kuusen alle paketin, jossa luki "keittiöhenkilökunta - kökspersonal". Paketin sisältö paljastui mandoliiniksi. Mandoliinihan on vihannesleikkuri, joka ainakin ostosteeveessä pilkkoo, pienii ja suikaloi kaiken teräsputkesta golfpalloihin, siististi ja vaivatta :)

Uusi työväline pääsi heti välipäivinä testiin. Testiraaka-aineena toimi kinkkukiusausta varten hankitut perunat. Pieniä riitasointuja mandoliini soitteli alkuun. Mutta kun vauhtiin päästiin, suikaloi se pari kiloa pottuja kauniiksi poimullisiksi siivuiksi. Cuisipro-merkkisen mandoliinin mukana tulee tärkeä käsisuojus. Ilman sitä ei parane lähteä viipaloimaan, jos haluaa säilyttää näppinsä ehjinä. Vaihtoterien avulla saa leikattua sileää ja poimullista siivua sekä paria eri kokoista juliennea, suikaletta. Onpa laitteessa myös raastinteräkin, mutta se on vielä kokeilematta.

KINKKUKIUSAUS JOULUKINKUSTA 10-12 annosta

2 kg jauhoisia perunoita
2 dl kuohukermaa
3 dl täysmaitoa
400 g joulu- tai muuta kinkkua kuutioina
100 g sinihomejuustoa
suolaa, pippuria

Viipaloi kuoritut perunat ja lado ne kerroksittain vuokaan kinkkukuutioiden kanssa. Suolaa ja pippuroi jokainen perunakerros. Murenna myös hieman homejuustoa joka kerrokseen. Sekoita kerma ja maito ja kaada vuokaan. Paista reilu tunti 180-asteisessa uunissa. Voit alkuun laittaa paistoksen päälle foliota, jotta päällimmäiset perunat eivät kuivu. Poista folio noin 20 minuuttia ennen kuin kiusaus on valmis. Näin saat kauniin paistopinnan.

Turhake vai ei tuo mandoliini, sen näyttää aika. Kinkkukiusauksesta tuli erinomaisen hyvää ja poimulliset perunasiivut näyttävät hienoilta. Minkälaisia mandoliinikokemuksia sinulla on? Olisi mukava kuulla.

Pikkupakkanen piristää vuoden viimeisiä päiviä. Kinkkukiusauksen voi laittaa uuniin ja lähteä sitten reippailemaan tunniksi. Punaposkisille ulkoilijoille maistuu varmasti muheva kiusaus vaikkapa puolukkahillon ja salaatin kera.

Pikkupurtavaa välipäivien glögi-iltoihin

Maistuuko sinulle glögi vielä joulun jälkeenkin? Et ole yksin. Glögin seuraksi on mukava laittaa jotakin pientä purtavaa. Tuunasin joulutortuista miniversion, johon luumuhillon sijaan tein makean mantelisen täytteen omena-kanelimarmeladin kera. Idean sain torttutaikinapaketin kyljestä.

Näitä suupaloja nauttii mielellään, vaikka joulu ei olisi lähimaillakaan. Marmeladin voi vaihtaa vaikkapa tuoreisiin marjoihin kesäsesongin aikaan tai hedelmäsiivuihin milloin vain.

MINIJOULUTORTUT GLÖGIN SEURAKSI 32 kpl

4 torttutaikina- tai voitaikinalevyä

1 kananmuna
1 dl sokeria
1 dl mantelijauhetta

paistonkestävää omena-kanelimarmeladia

Sulata taikinalevyt ja leikkaa jokainen kahdeksaan osaan. Vatkaa kananmunan rakenne rikki. Voitele taikinaneliöt kevyesti. Sekoita sokeri ja mantelijauhe jäljelle jääneen kananmunan sekaan. Sekoita tahnaksi.

Lisää jokaisen taikinaneliön keskelle lusikallinen manteliseosta. Lusikoi hieman marmeladia manteliseoksen päälle. Paista leivoksia 200 asteessa noin 12 minuuttia. Anna jäähtyä hieman ja ripottele päälle tomusokeria ja ripaus kanelia.