Fanitan Ville Elorantaa ja Kotusta

Kokemattomampi saattaisi luulla Elorantaa lätkänpelaajaksi tai blogin aihealueen huomioon ottaen vaikka sulkapalloilijaksi. Mutta ehei, Eloranta ei ole urheilija, ainakaan minun tietääkseni. Ihan siis sellaiseen perinteiseen fanityttömeininkiin en ole sortunut. En stalkkaa hänen kotiovellaan tai vietä aikaa hänen työpaikkansa edessä nimmaria kärkkymässä. Minulla ei muuten ole millään muotoa tähän postaukseen sopivia kuvia, joten kaivelin arkistojen kätköistä erilaisista vihanneksista ja hedelmistä ottamiani kuvia sen kuvitukseksi. Anteeksi ja kiitos, että ymmärrätte :)



Mietitkö kenties, miksi julistan fanittavani juuri Ville Elorantaa? Kiinnostaako sinua tietää, kuka hän on? Hurraa, jos tiedät ja hip hip hurraa, jos myös arvostat häntä! Siinä tapauksessa todennäköisesti rakastat kaunista äidinkieltämme ja saatatpa olla myös innokas kirjoittaja. Ja mikä ihmeen Kotus? Joku bändi vai?



Haluan nostaa Ville Elorannan ja Kotuksen esille nimenomaan blogissani, missäpä muuallakaan. Aika ajoin saa lukea kiivasta keskustelua siitä, miten jonkun bloggarin tekstien sisältämät kielioppi- ja kirjoitusvirheet ärsyttävät lukijoita siinä määrin, että uhataan lopettaa koko blogin seuraaminen. Täytyy myöntää, että itsekin olen joskus poistunut takavasemmalle siitä syystä, että teksti on ollut vaikealukuista ja siten menettänyt kiinnostavuutensa. Ville ja Kotus voisivat auttaa.



Mutta nyt menen itse asiaan! Ville Eloranta on Helsingin Sanomien kielenhuollosta vastaava toimittaja ja tuore suomen kielen lautakunnan jäsen. Kotus puolestaan on Kotimaisten kielten keskus, ruotsiksi Institutet för de inhemska språken.



Eloranta kirjoittaa elävästi suomen kielestä, lähinnä innostaen ja kannustaen, harvemmin moittien. Hänen viimeisimmistä kirjoituksistaan Hesarissa olen ottanut talteen Merkintöjä-palstan kolumnin otsikolla Kielitieto on nyt kaikkien saatavilla. Siinä Eloranta kertoo Kotuksen ponnisteluista saattaa oikeakielisyys ihan kaikkien saataville. Kotus bloggaa, twiittaa ja on julkaissut verkossa Kielitoimiston sanakirjan kaiken kansan käytettäväksi, ilmaiseksi.



Väitän, että lukemalla Kotus-blogia tästä eteenpäin joka viikko, helpottavat tulevat abiturientit merkittävästi suomen kielen ylioppilaskokeeseen valmistautumistaan. Ja koska Kotus kirjoittaa myös toisella virallisella kielellämme, ruotsin taitoaankin voi parantaa tutustumalla ruotsinkieliseen sivustoon. Ottaako joku 1997 vuosikerrasta haasteen vastaan?



Kieli muuttuu, kun ajat muuttuvat. Kielenhuolto on muuttumassa sallivampaan suuntaan. Yhä useammat eri versiot tulevat myös virallisesti sallituiksi. Yhä useammat ilmaisevat itseään kirjoittamalla, mikä on hienoa. Vaikka jotkut menettävät lukijoita kömpelön kielen takia, on myös niitä joiden tuottama sisältö on niin mielenkiintoista, että pienet lapsukset oikeinkirjoituksessa annetaan anteeksi.



Päivätyössäni olen huomannut, että ihmiset jakautuvat kahteen pääryhmään. Toisilla kirjoitettu kieli soljuu luonnostaan oikein, lähes virheettömästi. Toinen osa ei juurikaan jaksa kiinnittää huomiota oikeakielisyyteen, vaan isot alkukirjaimet, välimerkit ja oikeinkirjoitus loistavat poissaolollaan. Minulle kirjoittaminen on aina ollut mieluisa ilmaisumuoto. Kielellisistä taidoistani kiitän vanhempiani, jotka omalla esimerkillään innostivat minut lukemaan kirjoja jo ihan pienenä. Lukiessa kieli kehittyy kuin itsestään. Lukeminen onkin parasta lääkettä niille, jotka haluavat oppia kirjoittamaan paremmin.



Kun nykyisin blogin myötä kirjoitan enemmän kuin aiemmin, huomaan että se sujuu nopeammin ja helpommin. Huomaan myös, että omille krijoitusvihreilleen tulee sokeaksi, mutta toisaalta niitä oppii sietämäänkin paremmin. Näin on myös helpompi ymmärtää niitä, jotka käsittelevät huolettomammin rakasta suomen kieltämme.



Loppukaneetiksi vielä suosittelen lukemaan Ville Elorannan viisaita ajatelmia, kun niitä eteenne sattuu ja tutustumaan Kotuksen monipuoliseen tarjontaan. Kirjoittamisiin!

Kotus-blogit löydät TÄÄLTÄ.